Pimeys ja sen Varjo

luku 17

Jiri

Mä olin just saanu sen maalauksen Nuijast mitä mä olin tehny jotai kaheksa tuntii valmiiks ja olin just viemäs vesikippoi ja siveltimii pestäväks. Kello oli kaks yöl, mä melkei säikähin ku katoin kelloo. Mä olin luullu et se ois ollu korkeintaa kakstoist. No, mä kohautin olkiini, mitäpä se vaikutti mihinkää. Yleensä mä nukahin näihi aikoihi muutenki.
Mutsi nukku yleensä aik sikeest jote mä en nähny kauheest vaivaa et oisin hiljaa. Mä avasin keittiös kraanan ja aloin huuhtelee pensseleit, ei siin mitää sen ihmeempää. Mut sit mä kuulin jonku sanovan jotai ja mä laitoin hanan heti kii. Mä en halunnu et mutsi tulis mäkättää mulle. Siit ei kuitenkaa tainnu olla pelkoo kosk sil oli toisest äänest päätelle vieras. Ja kosk kello oli kaks ja se kuulosti äijält nii ei jääny hirveest arvailun varaa. Mä jäin kuuntelee niit hetkeks mut en saanu sanoist selvää, puoliks kosk olin liia kaukan ja puoliks kosk ne kuulosti iha vitun kännisilt, jote mä vaa pesin mun tavarat nopee ja menin mun omaa huoneesee, sulkien oven mun takan. Mä en tekis sitä virhet et menisin siihe välii uuellee.

Mä kieriskelin mun sängys pitkin yötä ja tipuin kerran lattiallekki minkä takii mun selkää pakotti eikä se auttanu mua nukahtaa. Mä chekkasin viestit joka vartti mut ku mitää ei olli tullu nii mä kaivoin mun kirjotusvihon esii ja aloin raapustelee jotai. Mä olin liia pirtee et oisin voinu nukkuu mut liia väsyny siihe et oisin voinu tuottaa mitää siihe paperille jote mä vaa piirtelin jotai tähtii mil oli suut. Ahistavaa.

Mut sit mun kännykän merkkivalo sytty ja mä nappasin luurin äkkii kätee. Kuka tahansa ois tajunnu kenelt se viesti oli mun virneest päätelle. Mä taisin olla vähä läpinäkyvä.
Hinttikingi: ooks hereil
Jiri: joo valitettavast
Hinttikingi: mitä sä teet ylhääl mee nukkuu
Mä naurahin äänee ja vilkasin ovelle iha varmuuen vuoks. Tuskin kukaa kuulis mut silti.
Jiri: vois
Hinttikingi: mä kuolen tylsyytee jelppaa
Hinttikingi: saatanast draamaa, mun eläimet viiää ja poliisit o koht ovel
Se saatto herättää sekä mun kiinnostuksen et huolen. Kulmat kurtus mä kysyin et mitä oli tapahtunu.
Hinttikingi: no siis
Hinttikingi: mutsi otti koirat takas kosk oon juoppo enkä pysty pitää niist huolt, mun pikkuveli tulee hakee puolet mun miedoist jossai vaihees, miska toi vittu iha homon varastettuu kamaa ja joku iha varmast kaipailee jo niit. Valde leikkii mun mutsii ja mä oon vainoharhasempi ku vuotee
Jiri: vau
Jiri: ei luoja
Jiri: kuulostaa joltai saippuasarjalt
Hinttikingi: no älä
Mä vaa tuijotin mun näyttöö miettien et mitä siihe sit sanois. Mä voisin kysyy et oliks se ok mut mä en voinu tietää et halusko se puhuu aiheest sen enempää. Tai mä voisin kehittää jonku läpän sen paskast elämäst mut se ei ehk arvostais sitä. Tai ehk se just halus keventää tilannet. Mun sormet leijaili niitte kirjainten yllä tietämät mitä kirjottaa. Mä pyyhin ain lauseen lauseen jälkee. Lopult mä päädyin kysyy et halusko se jakaa tuskansa mun kaa. Heti ku mä olin lähettäny sen mä halusin kiskoo mun korvat pääst ja heittää ne Nuijan ruokakippoo. Se varmaa tykkäis, raakaa ja rustost ihmisenlihaa. Ah ah.

Mirol meni hetki vastata mut joka tapaukses se vastas.
Hinttikingi: vähä outoo selittää mitää viestil haluutsä tulla tänne päiväl?
Hinttikingi: tai voinha mä sinneki tulla mut en usko et mutsis diggais
Tilanteest huolimat mun korvat lämpeni vähä. Mä laitoin nopee et mä voisin tulla sinne kosk en todellakaa halunnu et mutsi näkis sen. Päästäis mua enää ikin mihinkää. Paasais vaa jotai et sitte ku mä vihoin lähen ulos ja oon sosiaaline nii mä hengaanki sellasten häiriköitten kaa.
Hinttikingi: tuun hakee sua kahelttoist :)
Jiri: kiva
Hinttikingi: vois mennä poistaa kaikki äänierkat riejust nii et mutsis soittaa poliisit sen äänen takii
Jiri: joo ehkei
Miro: ei sit
Miro: ny mee nukkuu

Mä heräsin siihe et joku räsähti iha kunnol varmaa metrin pääs. Mul oli silmät auki ennen ku aivot heräs kunnol nii mun piti istuu siin hetki ennen ku tajusin mitä oli tapahtunu. Mun pöytälamppu oli kahes osas mun kirjotuspöyän vieres ja Nuija venytteli siin parin sentin pääs. Mä katoin sitä tympääntyneen. Se tajus et mä olin hereil ja lähti häntä heiluen. Se oli siit tyhmä et se luuli vissii olevansa koira kosk se heilutti häntäänsä ain ku se oli ilone tai tyytyväine. Huokasten mä nousin ylös hitaanpuoleisest, ravistelin päätä ja menin nostaa mun lampun ruumiin lattialt. Se oli muutenki vetäny viimisiää et ei sil enää mitää tekis. Mä menin heittää sen keittiön roskii ja palasin takas mun huoneesee. Hetken harkinnan jälkee mä menin takas peiton alle. Olin itteni mood.