Pimeys ja sen Varjo

luku 16

Miro

Mä kuuntelin mitää sanomat ku Miksu nous mun sängylt vaiti seki ja Viljamii pakonomasesti väistellen -vaik se ei ees liikkunu- meni pettyneen näkösen mutsin luo. Mua vitutti se et se jakso paasaa ku se ties et mul oli ongelmii ja et suurin osa niist liitty viinaa mut sit mä kans tajusin sen asenteen kosk faija ny oli mitä oli. Rahaton juoppo joka oli varmaa elos vaa mutsin takii. Tarkallee sen rahojen ja kämpän takii. Se väitti et se tartti fyrkkaa vaatteisii mut sen sijaa se kävi ostaa viinaa mist mä sit sain osan kosk mä olin sen lempparilapsi. Ja mutsi itki sitä mut se ite elätti sen eikä vaatinu silt mitää jote se oli kans senki syy. Plus faija alotti dokaamisen kosk mutsi vaa mäkätti iha kaikest eikä se jaksanu kuunnella. Same tho.

Mutsi vislas koirat luoksee ja ne tuliki nopeest -melkei yht nopeest ku silloi ku ne kuuli ruokakippojen täyttyvän. Melkei. Ne varmaa ties pääsevänsä takas kotii mis niist pidettäis huolt ja ehk käytettäis ulkon enemmä ku neljä kertaa viikos.
Mä vilkasin Valdee ku mutsi ja Miksu oli pois näkyvist. Se pureskeli huultaa ja silitteli Viljamii. Se varmaa tykkäs. Tosin se oli varmaa jo tottunu ku silloi ku mä viel asuin porukoitten kaa nii me riieltii koko aja ja Valde oli aik usein siin kans. Silloi vuosii sit ku me viel hengattii aikalail kahestaa ku ei meit ollu ku neljä tai viis ja kaikil muil oli tiukat kotiintuloajat.
"Mä kyseenalastan miks se vielki luulee et sä oikeest kuuntelet sen saarnoi", se naurahti huumorittomast saaen mut tuhahtaa et no älä. Se muija tuntu ain unohtavan et me ei tykätty toisistamme, et meil ei ollu mikää paras äiti lapsi suhde tai et sil ei ollu mitää oikeut huutaa mulle näist asioist. Me riieltii, sit se lähti ja unohti koko jutun ja luuli et me oltii vaa juotu teetä ja naurettu hyville muistoille. Ja vitut.
Ja sit ovi pamahti kii tavallist lujemmin ja koko kämppä oli yhtäkkii hiljane. Ei ollu koirii, kumpikaa meist ei puhunu eikä telkkarikaa ollu pääl nii ku se melkei ain oli. Ahistavaa. Mä menin takas makuulle pää tyynyn alle. Nyt mä ainaki halusin kuolla jos en halunnu aikasemmi.

Kello oli kuus ja mun pahin darra oli ohi mut kellää ei siltikää ollu kivaa. Turo huokaili olkkarin nurkas ja heitteli jostai maksetuist laskuist tehtyi paperilentsikoit, Joona soitteli mun skebaa hiljaa, mä makasin matol keskel huonet mahallani ilma paitaa ja kiroilin ku Valde hiero mun selkää ja Aada puhu puhelimes sen isoveljen kaa. Tuntu ku joku ois kuollu ku kaikki oli nii hiljaa. Puolet jengist ei ees ollu paikal, tai no Erik oli kävässy mut sanonu et se kuolis tylsyytee jote se oli lähteny aik nopee. Kerto paljo.
"Mun kädet puutuu", Valde mutis ja otti tassut mun paljaalt selält pois. Se istu mun pääl nii mä tunsin ku se alko venyttelee melkei yht kipeen kuulosest ku mä joka päivä. "Mun elämänhalu puutuu", Turo ilmotti nurkastaa, "voiks muute hieroo munki niskoi? Mä saatan kuolla tähä."
"Joo. Eipä täs oo muutakaa tekemist", Valde kohautti olkiaa ja jatko mun selän kaa. Mul oli pää haudattun mun käsivarsii iha vaa et kaikkie ei tarvis kuulla tarkkaa mun kiroiluu. Mä olin enemmä jumis ku mun aivot valtakunnallisis. Enkä mä ollu saanu yhteekää kohtaa mitää.

Jossai välis ku mä olin tylsistyny mun sängyl aikani nii mä chekkasin mun kännykän ekaa kertaa muutamaa tuntii ja melkei säikähin ku mulle oli tullu Jirilt viestii. Hui saatana. Mä avasin ne sydän käyen yhtäkkii ylikierroksil. Mä olin jo unohtanu mitä oli tapahtunu ja et kukaa ei ollu päivittäny sille.
Rillipää: ooks ok
Rillipää: säikähin iha vitust
Rillipää: vituttaa ku ei oo muitten numeroo nii en voinu kysyy keltää mitä tapahtuu
Rillipää: nuijaki o ahistunu
Mä en ollu varma et oisko pitäny olla otettu sen huolest vai vittuuntunu siit et mä olin ite aiheuttanu sen huolen.
Miro: joo oon jotakuinki ok lol
Miro: darra vaa
Miro: ja tylsyys
Se tuli melkei heti paikalle ja alko samantien kirjottaa. Voi ei. Tää ei luvannu hyvää. Se joko alkais mupisee tai kanaemoilee enkä mä halunnu kumpaakaa.
Rillipää: huh
Rillipää: tai siis huh et oot ok ei huh et oot darras
Se ei kuulostanu kummaltkaa. Ehk se ei itekkää jaksanu huutaa ainakaa viel.
Miro: got it
Rillipää: lol
Rillipää: voiks puhuu puhelimes?
Miro: joo
Mua alko taas hermostuttaa eikä se ees ollu mun tapast. Mä painoin et soita ja kuuntelin ku linja hälytti kaks kertaa ennen ku Jiri vastas et moi. "Moi", mä sanoin takas sydän hakaten koko aja nopeempaa. Rauhotu. Se o vaa Jiri. Ei kukaa Putin.
"Mä tiiän et mä kysyin jo mut ootsä oikeest okei? Nii ku oikeest."
En, en oikeestaa. Mun mutsi petty muhu viel enemmä, mul oli pieni darra edellee ja mikää ei ollu mukavaa. Mut en mä sitä halunnu sanoo. Ei se vois asialle mitää vaik mä valittaisin kuinka. "Joo. Olin vaa juonu vähä liikaa nii kittasin vettä ja nukuin nii oon iha kunnos ny", mä sanoin ympäripyöreest, "ei minkäälaist huolen aihet." Tuli hetken hiljasuus minä se varmaa yritti päättää et sanoisko et lopeta juomine vai oisko vaa hiljaa. Tai sit jotai iha muut, en mä varma voinu olla.
"Se oli oikeest iha helvetin ahistavaa", se sit sano ääni vähä pienempän ja mun rintaa kirpas. Ei me ees tunnettu kunnol ja se oli noi huolissaa must. Mä mutisin jotai mist en itekkää saanu selvää kosk en tienny mitä toho pitäis sanoo. Ei se onneks kysyny selvennyst. "Kaikki sano mulle et se oli iha normaalii mut silti ne oli paniikis", se jatko ehk viel hiljempaa, "enkä mä tienny yhtää mitä tehä. Mä vaa seisoin siin ja hoin et mitä tapahtuu ku joku vitun jumii jääny levy."
"Jos sua lohuttaa nii ei kukaa muukaa tienny", mä yritin keventää tunnelmaa ja sainki sen naurahtaa vähä mut se ei kuulostanu hirvee huvittuneelt jote mä koitin olla vakavampi. "Silt se vähä vaikuttiki. Leevi sano et sä et oo ikin ollu tajuttoman ku pari minuuttii ja nyt sä olit tuntei. Ja mä tietty aloin kehittelee idioottei teorioit mist pari oli iha loogisii", se sano huoli ilmiselvän. Mä aloin näprää mun lakanan reunaa. Oisin varmaa tehonäpränny kahel kädel mut toine oli korval. "Mua vähä kiinnostaa ne pari teoriaa."
"Toine niist oli se et sä oot juonu iha liikaa ja kosk sä et oo iha kehittyny viel nii sun aivot päätti sammuttaa sut hetkeks iha itsepuolustuksen. Kosk sä oot kuustoist ja juonu enemmä ku normaali kaksvitone jol o lahjakortti baarii. Ja no siin oli oikeestaa se toinenki. Kaikki mun teoriat oli tota luokkaa ja toi kuulostaa hyvi maholliselt", se selitti pitäen pienii taukoi välis ku sen ääni hävis johonki enkä mä uskonu et kysees ois ollu flunssa tai murkkuikä. No murkkuikä se saatto ollakki. Mä olin hiljaa hetken jos toisenki. Mua tavallaa vitutti mite kaikki alko yhtäkkii mupisee mun juomisest ku olin kerra sammunu vähä pidemmäks aikaa. Iha ku tää ois eka kerta ku tapahtuu jotai. Erik oli kerra melkei tukehtunu omaa oksennukseensa ja Miska oli saanu jonku helvetin friikin kouristelukohtauksen ku se oli vetäny liikaa jauhet. Mut joo, ne oli huolissaa ja mun pitäis olla liikuttunu vitutuksen sijaa. "Mul oli paha darra, ei se ollu mitää sen ihmeempää", mä sanoin luultavast rehellisest. "Sä et nähny ittees", Jiri sano nieleskelle, "sä olit iha kalpee etkä reagoinu mihinkää."
"Kuulostaa perus darralt."
"Miro..."
"Ei pahal mut mul on jo mutsi ja Valde yrittää vissii olla toine. Ois kiva jos kaikki ei yrittäis samaa", mä huokasin yrittäen ilmasta asian mahollisimman pehmeest. Jiri oli Jiri ja mä olin vitun kuses ja se oli ihana mut mä en halunnu siit mun mutsii. Poikakaveri ois iha jees mut ei mutsi. "Sori", se naurahti pikkusen, "vaikee hillitä kanaemovaistoi."
"Mä huomaan."
Mä vilkasin ovelle ku kuulin jotai meluu jostai. Kuulosti silt ku ovi ois käyny mut eihä tänne pitäny tulla enää ketää. "Venaa sekka", mä sanoin Jirille nousten vähä vaivalloisest ylös. Selkä ei vaivannu enää nii pahast mut pää sitäki enemmä. Viljami näytti mulle kielt terrastaa ja mä näytin sille keskarii vaik eihä se mitää tajunnu. Mä jatkoin matkaa mut pysähyin jo mun ovelle. Mä olin ollu oikees, joku oli tullu. Ja se joku oli iha vitun kännis. "Mä soitan sulle myohemmi", mä ilmotin nopee ja lopetin puhelun Jirin kaa ennen ku se ees kerkes sanoo mitää. Se sais nyt oottaa.
Miska nojas seinää hymyillen ku sil ois helvetin hauskaa ja hengityksen perusteel se oli just juossu maratoonin. Tai pyöräilly, mä korjasin ku menin vetää oven kii ja näin sen fillarin oven ees. Mä otin sen varmuuden vuoks tuulikaappii. Tiiä vaik joku veis sen kostoks jostai. Vaik tuskin se ny iha sen oli, mut periaate oli sama. "Kuka tuli?" Joona huuteli olkkarist mihi mä päätin olla vastaamat. Sais ite tulla chekkaa jos jaksais. Mua vähä ahisti ku Miska huoju siin kaatokännis ja ulkoo kuulu sireeneit. Mä olin sen verra fiksu et osasin ynnää yks plus yks. Mä tartuin sitä tassust vetäen sen keittiöö. Nopeest mustat verhot ikkunan etee ja lasilline vettä Miskalle. "Ne jahtaa mua", se kerto hymyillen nii leveest et hyvä ku pysty puhuu. "Mä tajusin. Mitä sä teit?" Mä kysyin yrittäen pysyy renton vaik oikeest mun sydän hakkas tuhat ja sataa. Ei tää ollu eka kerta ku se oli kyttien kaa tekemisis mut ei se tehny täst sen lohdullisempaa. Se oli mun frendi, en mä halunnu et se joutuis putkaa tai jotai. Sen rekkariki oli iha liia täyn jo ku otti huomioo et se ois puolen vuoen pääst kaheksatoist. Mä tajusin hetken pääst et mun jalka naputti lattiaa hermostuneen. Miska vaa hymyili sen lasille eikä tehny elettäkää juoaksee siit. "Se yritti neuvotella hinnast ja mua alko vituttaa ja sil oli kaks koiraa. Tosi komeit muute, toine oli joku seefferi, sellane pieni pörröne, ja toine oli kissa. Mä potkasin sitä rottaa eiku koiraa vahingos ja-"
Voi luoja, mä ajattelin ja laitoin kädet sen olille. Se säpsähti vähä. Ei se ollu kännis, se oli iha vitun aineis. Sen pupillit oli iha vitun isot ja sen silmät haritti ja se vaa virnuili leveesti. Sil tais olla biittiki huules. Ja no, en ihmettelis vaik se ois ottanu viinaaki. "Arvaa kuka menee nukkuu ja selittää kaike aamul."
"Mä voin selittää kaike nyt", se kallisti päätää ja mä olin vähäl pyöräyttää silmii. Sireenit oli poissa jote ehk se kundi oli turvas. Ainaki kytilt. Se nuolas huuliaa ja alko selittää hitaast, melkei tavuttaen joka sanan: "Eli se yritti päästä halvemmal mut Pasi vittuuntu sille ja mä löin sitä ja me alettii tappelee ja Pasi kolkkas sen veitsen kahval. Sit mä kasasin sen kaman mun laukkuu mut joku oli soittanu kytät, varmaa se yks kimma, saatto olla sen Anssin muija, ja me oltii just päästy ovest ku sinne tulee kaks kyttää ja sanoo et näyttäkää kassit ja mehä ei tietty voia kosk meil o vittu jotai kakssataa grammaa kamaa jote me lähetää juoksee ja Pasi bongaa meille fillarit ku ei oo aikaa alkaa puhaltaa kaaraa nii me lähetää eri suuntii ja mä tulin heti tänne. Pasi varmaa jäi kii tai sit se löys viel paremman piilon." Mä kuuntelin sitä hiljaa ja olkkaris kukaa ei kans puhunu. Miska otti biitin huulest ja heitti sen lattialle. Mä katoin sen matkaa miettien et mitä vittuu nyt tekis. "Tunnistaisko ne sut jos ne ny näkis sut?" Mä kohotin katseen siihe huojuvaa ongelmamagneettii takas. Sil kesti hetki tajuta et mä puhuin sille eikä se ees osannu vastaa. "Mihi sä tungit ne aineet?" Mä jatkoin kyselyy ja siihe se osas vastaa. Sen hymy leveni ku se alko vaappuu eteist kohti mut mä pysäytin sen tarttuen taas harteist. "Riittää et sä sanot."
"Laukku o kenkien luon."
"Onks meil kakssataa grammaa aineit?" Joona keskeytti meiä keskustelun olkkarin puolelt. "Mutsissas o", mä kuulin ku Turo mutis. "Haluutsä majottaa ittes tänne pariks päivää? Mä en ehk haluu et sä jou'ut putkaa ja sit linnaa kesäl."
"Pari päivää ilmast kamaa ja viinaa ja koirii. Kuulostaa ihanalt", se virnisti ja nyt mä sit oikeest muljautin silmii. "Koirii ei oo", mä vaa ilmotin ja tyrkkäsin sen lasin sille takas kätee, "eikä mitää huumeloordei keskiyöl tänne. Tai kysy ainaki eka." Se teki kunniaa ja oli kaatuu mun päälle. Se mun just ojentama lasi tippu lattialle tuhannen pirstaleiks. Ehk iha hyvä et mutsi oli ottanu koirat. Mä huokasin varmaa kuuettasadatta kertaa sil viikol, ottaen Miskaa vyötärölt kii ja lähtien viemää sitä mun makkarii kohti. Sais nukkuu aineensa pois. Mä kävin hakee sille pari särkkärii iha varmuuen vuoks vieree ja iha peittelinki sen. Se alko puhuu Viljamin kaa vissii kärmeskielel ja mä lähin terassille hyvi ansatulle hermoröökille. Vittu mikä päivä.

***
Legit miska o ehk hauskin hahmo minkä oon ikin luonu. Se titteli oli eka mirol mut se o vähä mehhhh
Miska o se juttu
Mäki haluun kakssataa grammaa staffii tbh