luku 27

409 42 4
                                    

Miro

"Tyyppi oikei hehkuu, mitä oikei teit sen sun Jiris kaa?"Oli, totta kai, Leevin eka kommentti minkä se esitti heti ku mä olin sulkenu ulko oven, kerenny just ja just potkasee toisen maiharin jalast. Mä käännyin kattoo sitä valmiin muljauttaa silmii mut se ei näyttänykkää vittuilevalt. Huvittuneelt vaa. Mä katoin sitä silti pahast iha periaatesyist. Se nojas seinää kädet farkkujen taskuis virnuillen nii ku se ois tienny kaiken vaik hyvä ku se ties kuka oli meiä pressa sil hetkel.

"Oon raskaan", mä vastasin yksinkertasest, "kolmelle äijälle. Oli gängbäng." Se sai sen tyrskähtää. Mä potkin toisenki kengän jalast enne ku kävin tottumuksest hakee bissen jääkaapist. Mä olin jo ottanu sen ihanan kylmän lagerin kätee ku pysähyin kattoo sitä kunnol. Mun pääs pyöri Jiri ja mun omat sanat "mä voin koittaa lopettaa." Mä olin oikeest meinannu sitä enkä halunnu et se pettyis muhu mut... mut. Ei yks haittais mitää. Mitä Jiri ei tienny ei satuttanu sitä.

Mä laitoin kaapin oven kii, mennen olkkarii mis Valde, Aada ja Erik oli jo vallannu sohvan nii ku ain. Mä rojahin nojatuolii kuuntelee niitte pulinaa jostai äijäst joka oli pyytäny Aadalt nudei eile. Mä sain vaa selville et se oli ollu yli nelkyt, töis kaupan kassal ja sil oli vaimo ja kaks poikaa. Se oli aluks kiinnostavaa mut kyllästyin nopee ku en voinu oikee samastuu nii mul ei ollu mitää sanottavaa asiaa. Oisin ollu huolissani jos toi ois kuulostanu tutult.

"Kellää röökii siin?" Mä kysyin ku tajusin etten ollu polttanu hetkee. Mä en digannu niksoist ja muutenki rööki sopi jääkylmän bissen kaa luvattoman hyvi. Se oli ku jumala ois vihjannu iha kunnol, tai enemmänki näyttäny perset suoraa päi naamaa. Alkoholi paha mut tooosi hyvä. Jumalal oli vissii paska suomi.
"Mee kysyy Misselt, se o terassil", Erik sano kattomattakaa muhu kehottaen Aadaa sit jatkaa juttuaa vaik must se oli aik hyvi kaluttu jo. Mua vaa kiinnosti se et ne oli ite halunnu mut tänne -mun omaa kämppää- eikä ne sit voinu ees moita sanoo. No perus.

Mä nousin sit yht nopee ku olin istunukki läikyttäen melkei sen bissen mut onneks vaa melkei. Ei ollu varaa heittää yhtää millii hukkaa. Mä pitelin tölkkii tiukast kii samal ku kävelin ne huhhuh huimat kaks metrii terassin ovelle minkä läpi sit näkyki Miska istumas röökil. Oli outoo et joku poltti yksin nii se oli varmaa ite sanonu haluavansa olla vaa oman päänsä kaa. Ja Miska ku oli kysees nii se oli täysin normaalii, se tykkäs ajatella enemmä ku puhuu.

Ovi naris vähä ku mä avasin sen -pitäis rasvaa saranat nii ku näi ekaa kertaa tänne muuton aikan- saaen Miskan vilkasee mun suuntaa vähä säikkyn. Mä en vissii näyttäny uhkaavalt nii se rentoutu ja jatko sätkän imemist hyvin hartaan näkösen. Mä suljin oven varmuuen vuoks ennen ku istahin Miskan vieree. Mä uhrauduin ja tarjosin mun puoliks tyhjää bissee mist se ottiki pitkän huikan. Sen päivä ei ollu tainnu mennä iha putkee. Taaskaa.

"Mitä äijä?" Mä kysyin puoliks kosk mua kiinnosti ja puoliks kosk se rikko sen hiljasuuen. Miska vilkas mua ilme kuivan nii mä ajattelin koittaa toist lähestymistapaa: "Vippaaks röökin?" Rööki oli ain hyvä juttu. Se kans toimi. "Kunha kelailen vaa", se kohautti olkiaa, avaten sen askin Westii mis ei ees ollu ku kuus käprää jäljel. Nyt niit oli viis, mä ajattelin jostai syyst huvittuneen ku otin yhen ja vein sen huulille.

"Täs o tapahtunu vähä asioit", se sano aik epähuvittuneest, saaen mut kohottaa kulmii kiinnostuneest. Ne kulmat uhkas kyl palaa ku sytytin sen sätkän Miskan PornHub stenkul. Se oli kaunis. Se oli joskus tilannu sen ebayst, se oli sellane pitkä musta mis oli joku muija keikistelemäs oransseis pikkubikineis. Jos Miska kuolis enne mua nii jättäisin sen stendarin sen haudalle. Tuskin kukaa jättäiskää mitää normaalii, kaikki ties et kukaa meist ei arvostais sellast. Kyl mäki haluisin taivaas polttaa röökii ku laskee kukkien terälehtii.

"Mitää muut ku sun ja Roopen yhteeotto, se et sä toit meille vitust kamaa ja et meil oli oikeest herkkä hetki vähä aikaa sit?" Mä kysyin ja se pyöräytti silmiää suupielet kaartuen vähä ylöspäi. Se pikkune hymy hyyty kyl aik nopee mikä herätti tietty jonkulaisen huolen. Huvittuneen huolen. Mä en kysyny mitää, annoin sen vaa polttaa sätkän loppuu ja sytyttää uuen.

Pimeys ja sen VarjoWhere stories live. Discover now