Pimeys ja sen Varjo

luku 8

Ku mä olin ettiny niit muutaman minuutin nii mä menin sylillisen kaa istuu olkkarin lattialle ja laskin kaikki boksit siihe mun ympärille. Jiri istu kans alas mua vastapäät ja sen silmät kirkastu ku se näki Afrikan tähen. Ei sitä mikää muu kiinnostanu. "Mä en oo nähny tätä vuosii", se sano naurahtaen ja lisäs vähä hämmennyspisteit ittellee. Se ei kattonu leffoi eikä ollu pelannu-
Mis se oli eläny?
"Nytpä näet", mä sanoin viisaast alkaen kaivaa sielt seast sitä mun pelimerkkipussii. Mä vaa tungin sinne kaikki turhat pikkutavarat. Se löyty ja mä luonnollisesti tarjosin eka Jirille joka otti ekan mitä kätee tuli. Se sattu olee Joonan jommankumman käärmeen suomu sen ekast nahanluonnist. Varmaa Boozen ku se oli isompi. Jiri kohotti sille kulmiaa mut laitto kuitenki taltee. Sit se avas sen boksin ja alko sekottelee merkkei ennen niitte laittamist siihe matolle. Hyvi se muisti vuosie jälkee näköjää. Mä otin mun oman pelimerkin -Miksun ekan partiopinssin. Se oli ollu jotai kymmene silloi, sellane miniversio must. Mun pikkuveli siis.

Homppis tuli haistelee ja työntelee niit merkkei eestaas kuonollaa. Mä tönin sitä pois mut Jiri otti sen siipensä suojaa heti. Mä katoin sitä tympääntyneen ku se rapsutteli sitä eläint joka sit meni makaa puoliks sen sylii. Ne molemmat vilkas mua voitonriemusest enkä mä tienny et oisko mun pitäny päästää aww ääni vai juosta pakoo. Mä päätin vaa sulaa henkisest kosk voi luoja, olitteks te ikin nähny maailman söpöint asiaa toisen samanlaisen kaa? Homppis kellahti iha onnessaa selällee jalat ilmaa Jirin sylis ja se nauraen alko velloo sen vatsaa. Homppiksen häntä vispas melkei yht hullun ku mun sydän mikä oli jo aik saavutus ku otti huomioo et Jiri oli varmaa puolen metrin pääs. Mun kämpil. Mun vaa teki mieli kurottautuu täst ja kallistaa päät ja sulkee silmät ja suuella sitä sillee pehmeest ja hitaast. Kaataa se maaha ja vetää sen paita pään yli ja tehä fritsui sen kaulaa ja solisluihi ja rintaa ja vatsaa ja-

"Sun vuoro", se kiskas mut ulos haavemaailmast brutaalist. Mä avasin silmät -mä en ees tajunnu et ne oli kii- ja yskäsin vähä turhanki lujaa. Mä heitin noppaa ja siirsin Miksun partiopinssii neljän kohan verra. Annoin Jirille satkun ja löysin hevosenkengän. Vittu. Se myhäili itteksee ja näytti mulle sen aikasemmi saamaa pinkkii timanttii. Mä näytin sille vaa keskaa.

Siin se peli oikeestaa meniki, ei me paljoo puhuttu ja suurimmilt osin vaa isoteltii toisillemme. Homppis pysy sen sylis ja mä pysyin mustiksen siit et se sai makaa Jirin sylis mut mä en. Mite se sai nuolla sen naamaa ja pureskella sen leukaa mut mä en? Vittu se oli epäreiluu.

Mun piti laittaa se boksi kuntoo iha vaa kosk kundil oli liia kiire jonku vammasen koiran takii. Mun onneks joku alko raiskaa ulko-ovee nii mun ei tarvinnu jää'ä angstaa sen enempää. "Varmaa jotku kundeist", mä selitin epämääräsest Jirille ku se katto mua vähä sillee ketä helvettii sä ootat. Se ei näyttäny huojentavan sitä. Joka tapaukses mä menin avaa sille jollekki oven ja ootin Joonaa tai Turoo tai jotai mut näinki Valden ja Aadan.

"Mitäs homo", Valde kysäs mennessää tottuneest viemää tuliaisensa keittiöö. Joku pullo sil kilis käes. Aada oli sentää vähä kohteliaampi. No seki tuli sisää kysymät nii ku pitiki mut se sentää jäi juttelee. "Mun äiti ois halunnu tulla kylää nii Valde sano et sil o muut menoo", se selitti, "ja äiti o hirvee kyylä nii meiä oli sit pakko mennä johonki." Sit se tyrkkäs mulle punasen plekun kätee. "Jos sä joskus tartut viel skebaa. Sitä o kiva kuunnella", se virnisti ja liitty jätkänsä seuraa. Päätä pudistelle mä laitoin oven kii ja menin takas olkkarii. Jiri oli saanu tavarat kasattuu siistist nurkkaa ja se istu nyt sohval Homppis sen jalois. Se koira oli iha rakastunu. En mä kyl sitä syyttäny. Eiku häh.

"Iltaa", mä sanoin sille ku istahin sen vieree jalat nii leveest et meiä polvet kosketti. Se vilkas mun jalkaa mut päätti vissii olla sanomat mitää. "Iltaa", se vastas, "ketä tuli?"
"Valde ja sen muija vaa. Ei ne pure. Okei Valde saattaaki mut ei se varmaa ilma syyt", mä virnistin saaen sen kattoo mua ku hulluu. "Kelle sä puhut?" Valtteri huus luultavast jääkaapilt, "ootsä vihdoi tullu hulluks?"
"Miten nii vihdoi? Koko ajaha mä oon ollu."
"Hyvä pointti."
Jiri yritti vissii olla nauramat mut se ei iha onnistunu. Se sai Valden hiljenee. Mä kuulin ku se olevinaa kuiskas Aadalle et mee kattoo kuka siel o. Ja koht mä kuulinki jo Aadan kevyet askeleet ja sit se jo oliki siin. Se katto Jirii pitkää hämmentyneen kulmat vähä kurtus.
Sit se tuli istuu sohvalle meiä välii virnuillen. "Kukas sä oot?" Se kysy iha samal taval ku se oli kysyny kaikilt muiltki ku se oli ollu ekaa kertaa tääl. Jiri aukas suunsa pari kertaa mut se oli vissii unohtanu nimensä nii mun piti auttaa sitä. "Jiri ysi beelt."
"Toiha autto paljo. Moi Jiri, mä oon Aada", Aada hymyili sille ja tarjos kättää. Jiri puras huultaa ennen ku kätteli takas ja sano et moi.
Miks se näytti nii vitun hotilt ku se vaa puri huultaa. Epäreiluu. "Ja kosk Miro vois yht hyvi olla mun veli nii tää on mun velvollisuus", Aada sit sano dramaattisest, saaen Jirin vähä kiemurtelee ja mua nauratti kosk mä tiesin jo mitä se aiko sanoo, "mitkä on sun aikomukset sen kaa?"
Jiri näytti silt ku se ei ois tienny nauraakko vai sanookko et mutsi huutaa. Mä nousin ylös ja Aadaa olalle taputtaen mä sanoin: "Anna poikaparan olla. Ota siideri ja valitse leffa."
"Käy hakee", se käskytti, "katotaaks Sharknado? Se viimisin? Haluun kuolla nauruu." Mä vilkasin Jirii joka näytti silt et se halus pois mahollisimman nopee. Sit se kuitenki tajus et mä katoin sitä ja se kääns pään ja virnisti vähä. Ehk se oli vaa iha helvetin ujo. Mä hymyilin takas ennen ku siirryin hakee Aadalle sen sidukkaa. Toivottavast mul oli viel. Se muija tappais mut jos se ei sais sen päiväsiiderii.