Pimeys ja sen Varjo

luku 14

Miro

"Arvaa mitä", mä kuiskasin Jirin korvaa siin sohval huulet hipoen sen ihoo, "sä oot iha parasss."
"Mä tiiän", se vastas ääni vähä korkeempan ku yleensä mikä sai mut kuiskii kaikkee sanatont, kulkien koko aja vähä alemmas nii et koht mun huulet oli sen kaulal. Mä aloin imee sille fritsuu aik verkkasee, ei mul ollu mikää kiire, purren kevyest nii et se veti henkee hampaitten välist. Sen käsi kulkeutu mun niskaa enkä mä ollu iha varma et yrittiks se saa'a mua lopettaa vai vetää lähemmäs. Mä toivoin et jälkimmäine. No sen mä ainaki toteutin. Mä siirryin toisee kohtaa vähä lähemmäs sen kurkkuu ja se hengitti jo aik epätasasest, saaen mut vaa jatkaa. Mä olin varmaa neljän promin kännis et mua ei haitannu vaik me oltii olkkaris sohval kaikkie nähtävil. Jirii se vissii haittas kosk se kuiskas pikkusen käheest et hei kaikki kattoo. Ei ihme ku sehä oli iha selvä. Mä purasin sitä vähä kovemmi nii et se päästi varmaa iha säryst kivan pienen äänen. "Äijä sä häiritset meiä leffan kattomist", Valde sano ja heitti mua sohvatyynyl mut ei se mua haitannu. Jiri puristi mun hiuksii vähä kovemmi enkä mä edelleenkää tienny mitä se haki.

Neljän fritsun jälkee mä sit nostin pään ja katoin Jirii virnuillen. Sen posket oli punaset ja pupillit varmaa yht laajat ku mun nii ehk se oli sit yrittäny vetää mua lähemmäs. "Kiva", se kommentoi lieväst hengästyneen, "et sit iha täs."
"Onks sul varaa sanoo?" Mä virnistin saaen sen mutristaa huuliaa. "Siit ei puhuta. Mä olin kännis."
"Ja mä oon nyt", mä huomautin, "ja no pilves." Se ei sanonu siihe mitää jote mä käytin tilaisuuen ja suutelin sitä ilma mitää kiiret taaskaa. Se hengähti mun suuhu mut vastas kuitenki, vie'en toisenki käden mun niskaa. Mä painauduin sitä vasten viel lujemmi ja vaik se asento oli pikkusen epämukava nii en mä maindannu hirveemmin. "Jätkät me yritetää kattoo leffaa!" Joona huus ikää ku jostai kauempaa ku kahen metrin pääst, "hankkikaa huone!"
"Vittu olkaa ees hiljaa. Mä tuun vittu muute mukaa", Valde huokas saaen kannatust muilt. "Mua vittu kiinnosta teiä leffas", mä mutisin ku vedin henkee. Jiri ei puuttunu keskusteluu, katto mua vaa silmät raollaa pienel hymyl. Jumalauta se oli nätti. "Ehk pitäis hankkii huone", se kuiskas mulle. "Iha ku mä pystyisin liikkuu", mä mutisin siihe saaen sen kohauttaa olkiaa nii hyvi ku se siin mun ja sohvan välis pysty eli aik huonost. Mä käytin kymmene sekuntii mun elämäst vaa sen ihailemisee ja sen naaman tutkimisee. Mä saatoin nähä vähä kahten ja väärennettyn pilven ja viinan takii mut iha ku se ois estäny mua. Se oli hirveen kalpee vaik nyt oli kesäkuu et se tuskin oli ulkon hirveest, sen huulet puners ja ne oli vähä rohtunu ja mun teki vaa mieli suuella sitä taas. Mä en varmaa ikin sais siit tarpeekseni ja mä olin tietone siit et me oltii puhuttu toisillemme pari päivää ja mä olin vinkannu sille silmää ruokalas kerra mut must tuntu et mä olin jo iha rakastunu. Mite siit ei vois tykkää? Se oli vaa nii upee, seki mite sen posket vaa meni punasemmiks mitä pidemmi mä tuijotin ja sen katse alko harhailee. Mä en ollu ikuisuuksii hymyilly nii leveest jonku tälläsen takii.

"Mennääks naimisii?" Mä kysyin huokasten ällörakastuneest saaen sen tuhahtaa huvittuneest. "Joo."
"Ja hankitaa kuus last ja viis koiraa."
"Ja ainaki neljä kissaa", se naureskeli, "me tarvitaa kyl aik iso taloki sit."
"Ei ku muutetaa igluu", mä ehotin edellee hymyillen ku hullu ja se alko nauraa oikeest. Mä olin tyytyväine. "Voi luoja... mikä vitun iglu?" Se tyrski ja mä yritin pitää pokkani ku aloin selittää et iglu oli sellane jääluola mis eskimot asu. Se vaa jatko nauramist.
"Kundiiit", Valde huokas mahollisimman valittaval äänensävyl, "mä tiiän et te ootte rakastuneit ja siihe kuuluu tollane mut mä oikeest haluun kattoo tät leffaa."
"Jos sua noi ärsyttää nii mehä voiaa mennä pois", Aada ehotti jättämät hirveest mielikuvituksen varaa ja äänist päätelle nous sohvalt. "Hyvä idea", Valde ilmotti, "mä en oikeest jaksa noit."
Mä katoin sivusilmäl ku Aada talutti sen pois huoneest johonki ja Joona meni mun huoneesee ku sekää ei vissii jaksanu. Mä vilkasin mun olan yli ja näin et Roope ja Erik oli, yllätys yllätys, sammunu, ne muut katto sitä leffaa enkä mä ees muistanu enää et mikä se oli. Mä käännyin takas Jirii päi ja pussasin sen poskee. "Ihana", mä ilmotin ja kerkesin nähä sen vähä ujon hymyn ennen ku sit sammuin vihdoi.