Pimeys ja sen Varjo

luku 26

Miro

Mä en ollu ikin ollu nii vihane jollekki saatanan kissalle ku se tuli takas varmaa vartin pääst iha pokkan. Se ei vissii digannu siit et olin varastanu Jirin kosk se hyppäs jällee siihe sängylle ja tuli puskee Jirin päät ennen ku se käperty kerälle sen vieree ees kattomat mua.

Mä harkitsin sen tönäsemist pois ku mun käsi oli just sopivast siin mut ne ois molemmat tappanu mut nii hillitsin haluni. Ja älkää käsittäkö mua väärin, eläimet oli jees ja koirat varsinki, mut sit ku sun säätö kiinnitti enemmä huomioo sen kissaa ku suhun nii...
Sit Jiri alko viel rapsuttaa sitä onnessaa ja lepertelee sille ja kyselee et kuka oli paras ja kuka oli söpöin. Mä en voinu olla mustis kissan takii, en vaa voinu. Mut kyl mä vähä taisin olla. Iha vaa et saisin sen huomion takas nii työnsin nenän Jirin niskaa, saaen sen naurahtaa et kutittaa. Eipä kutittais kauaa, mä ajattelin kierost ku aloin näykkii sitä välil helläst ja välil en iha nii helläst. Se hihitti hetken mut hetken pääst sen nauru hiljeni ja mä tunsin mite sen hengitys tiheni vähä ku se oli iha kii mus. Mä olin vähä omahyväne. Sillee pikkusen.

Mä nostin käden sen vyötärölt et sain vedettyy sen paian kaulust sivuu vaik ei se hirveest venynykkää. Huulet kulkien hitaast ja pikkusen summanmutikas sen korvalt ain olkapäähä hitaast, mä sain sen äännähtää pari kertaa hiljaa enkä mä ois voinu olla ylpeempi ittestäni. "Mun pitäis varmaa keksii joku vastalause tähä mut en keksi mitää", se naurahti, "tai no ehk se et Nuija saa traumat."

"Tönäse se pois", mä mutisin sen olkapäähä eikä se heti sanonu et no enkä mikä oli hyvä merkki. Kai. No ei se kyl sanonu mitää muutakaa, käänty vaa nii et meil oli naamat vastakkai ja puras mun alahuulta kevyest. Mun oli tarkotus kattoo sitä olevinani tuomitsevast ku se irrotti mut ei jumalauta se näytti nii hyvält et iha ku mul ois ollu tahdonvoimaa olla irti siit ees lyhyen katseen ajan.
Niinpä mä nojauduin suutelee sitä varmaa neljät kertaa vartin aikan, käsi taas sen vyötäröl. Mä saatoin kans tönästä Nuijaa hyvin vahingos nii et se katto mua pahast mut hyppäs kuitenki pois. "Mikä sul o Nuijaa vastaa?" Jiri mutis mun huulii vaste ja mä vaa kuiskasin et ei mitää, älä sä siit huoli.

Mä kieräytin meiät taas nii et se oli mun al eikä sitä tuntunu haittaavan pätkääkää. Oli outoo mite kumpikaa ei ollu ees hiprakas ja tuntu silti silt ku ois juonu pullon viskii, sillee hyväl taval. Meiä huulet liikku toisiaa vaste samas rytmis, eka pehmeest ja sit nälkäsin, koko aja sillee et pääs huimas. Jos mult kysyttäis nii mä en ikin haluis päästää irti saati sit lähtee jossai vaihees himaa. Mä siirsin jalan sen omien välii ja se anto tehä nii ilma mitää vastustelui, se jopa levitti reisiää entisestää. Mikää ei ollu varmaa ikin tuntunu yht hyvält, ei kännis eikä selvinpäi, enkä mä halunnu lopettaa sen suutelemist ikin.

Paitsi no sit ku mä vedin sen paian pois ja heitin johonki lattialle, huulet siirtyen sen rinnalle ja kyljille ja mihi vaa mä pääsin. Jiril oli toine käsi mun hiuksis ja se piti niist aik kovaa mut mä hädintuskin tunsin sitä ku olin nii keskittyny sen äänii ja mite ne vaihtu riippuen siit mist näykki ja nuoli, mennen niitte mukaa.

Mun housut kävi koko aja ahtaammiks ja Jiril oli vissii täysin sama ongelma päätellen siit mite sen lantio liikku mun reittä vaste epärytmis. Se hengitti lujaa ja sen silmät oli kii, suu raollaa. Se onnistu ain vaa näyttää paremmalt ku edellisiltan vaik silloi oli luullu et se ei ois fyysisest ees mahollist. Mä en tienny et mite pitkälle mä saisin mennä, milloi se sanois ei, nii mä käsi sen vyöl vilkasin sitä.

Se puri huultaa ja pyyhkäs hiukset silmilt ennen ku se nyökkäs pienest ja se pieni päänliikautus aiheutti suunnillee ne kaikki perhoset mun vatsas sekoomaa ja sydämen hakkaa viel lujemmi. Mä aloin avaa sen vyötä sydän takoen rintaa vaste, suonis varmaa iha yht paljo adrenaliinii ku silloi ku juoks kytilt pakoo taskut täyn dullaa. Mä valitsisin tän kyl mieluummi, mikä oli tavallaa loogist mut tavallaa tosi outoo.