Herään aamulla masentavaan herätykseen, juuri kun olin saanut unenpäästä kiinni. Saatuani herätyksen pois soimasta katsahdan kelloa, 8:30 ja vielä ensimmäinen joulukuuta. Otan puhelimeni pöydältä ja nousen ylös saaden heti aamusta mukavan päänsäryn. Sehän nyt vielä puuttuisikin.
Laahustan keittiötä kohti ja huomaan jonkun häärivän jo aamupalan kanssa
"Katoppa en ookkaan ainut joka unohti herätyksen"Virnistän Seokjinille hieman kettuuntuneena, tuo hyvin tietää minun heikoista unenlahjoistani. Kaivan kaapista lähimmät särkylääkkeet vetäen ne sitten kurkustani alas veden kanssa
"Mistäs sulla särkee noin paljon?" Vanhempi kysyy siirtäen uuden paistetun munakkaan toisen päälle pinoon.
"Senku tietäis, onks tos meille kaikille vai sulle vaa?" Sanahdan katsoen aamun kattausta, en olisi yhtään ihmetellyt jos kaikki olisi vain tuolle.
"Kaikkihan tästä saa, nythän on sunnuntai eikä mun tarvi tehä pitkää päivää elättääkseni teitä kiittämättömiä" poika naurahtaa sammuttaessaan lieden. Pyöräytän silmiäni istuessani sitten pöytään jossa oli kaikenlaista aamiaista.Lappaan lautaseni täyteen leiväntäytteitä kuten paistetun kananmunan ja muutaman pekonin alkaen sitten täyttäämään leipääni niillä. Asunto on hiljainen ellei Seokjinin mussutusääntä lasketa kun tuo syö. Avaan puhelimeni jälleen kerran, tarkistan viestejäni sillä puhelimeni ei aina näyttänyt ilmoituksia.
Huomaan ryhmächatissamme viestejä, hyvin aikaiselta aamultaTämä selittääkin missä Jungkook oli, muuten poika olisi häärinyt jo täällä. Mutta yhtä tämä ei selittänyt, missä Hoseok on? Tämä paikka ei ole ikinä näin rauhallinen jos tuo iloinen poika oleskelisi asunnossa. Syön leivän rauhassa loppuun ja nousen pöydästä ennenkuin jatkan syömistäni, kävelen kohti Hoseokin huonetta. Painan korvani ovea vasten, huone oli täysin hiljaa joten raotan ovea niin että voisin tarkistaa oliko poika sisällä.
Näen kyllä Hoseokin nukkumassa lattialla, näyttää siltä että tuo oli nukahtanut jonkun työnsä eteen johon poika on käyttänyt aikaa. Käännän katseeni äkkiä pois, tajuan että se voisi olla Seokjinin synttärilahja tai yllätyslahja jollekkin meistä. Palaan äkkiä takaisin syömään sulkien oven
"Oliks se siellä?" Seokjin ihmetteli minun nyökötellessä. Kaadan lasiini mehua ja vaihdan puheenaihetta kysellen vanhemmalta mahdollisia kokeita ja läksyjä huomiselle.
Pian Jungkook ilmestyy ovesta sisään hieman hikisenä, ilmeisesti lenkki oli maistunut"Onks siitä vielä mullekkin?"
Päästän pojan syömään ja siirryn itse sohvalle katselemaan telkkaria, vaikkei sieltä mitään kiinnostavaa tullutkaan. Lopulta siirrynkin puhelimen ääreen selaamaan someja jättäen jonkun uutispäivityksen päälle.
"Pojat ootteko jo ostanu joulukalenterit?" Kysyn huomatessani mainoksen alennuksessa olevista suklaakalentereista.
"Ei hitto mun mario kalenteri jäi kauppaan! Mun piti ostaa se viimeviikolla!" Hymähdän Seokjinin parkaisulle ja vilkaisen kelloa.
"Mä voin lähtee hakee meille kalentereit ku ne on alennuksessa. Kookielle se Ryhmä Hau suklaakalenteri koska se on meidän vauva" Virnistän nousten ylös
"Hei en mä oo mikää pikkuvauva!" Jungkook väittää vastaan minun ja Seokjinin naurahdellessa nuoremmalle pojalle.
Kävelen huoneeseeni vaihtaen vaatteeni yövaatteistani ihmisten ilmoille sopivaksi ja nappaan lompakkoni pöydältä, lähtien sitten kohti ovea."Laittakaa mulle viestiä jos teillä on jotain toiveita kaupasta"
Suuntaan lähikauppaamme kohti päästyäni ulos asuntolasta, ylläni on paksu harmaa takki lämmittämässä viileässä ilmassa. Katselen ympärilleni ja näen iloisen näköisiä lapsia jotka temmeltävät katuja ympäri vanhempien riesana. Löydän tieni kuitenkin kauppaan ja avaan ryhmächattimme
Naurahdan itsekseni ja kävelen joulukalenteri hyllyille. Tutkailen tämänvuotista valikoimaa ja otan Seokjinille tuon kovasti toivoman Mario kalenterin, Jungkookille päädyin ensin valkosukaakalenteriin mutta viimehetkellä vaihdan kuitenkin siihen Ryhmä Hau- kalenteriin ajatellessani ystävääni. Hoseokille otan jonkun mukavannäköisen kalenterin ja minulle erikantisen mutta samanmerkkisen. Kävelen sitten paistopisteelle kalenterit kainalossani ja nappaan noin kymmenen leipää pussiin. Ihan näin kokemuksesta tiesin niiden katoavan heti.
Maksan sitten kaiken ja painelen kohti asuntolaa, tänään pitäisi tehdä muutamat projektit suin muut kotitehtävät jotka räksiin ovat viikkojen aikana eksyneet. Kannan muovipussissa neljää kalenteria ja leipiä samalla kun vedän takkiani tiukemmalle kylmähkössä ilmassa. Saavuttuani asuntolaan ja päästyäni kämppäämme, Seokjin hyökkää pussin kimppuun kuin peto viattoman saaliin.
"Missä mun Mario kalenteri on?!"
Naurahdan hieman ja revin pussin pois tuon käsistä
"Tässä se on hullu" sanon ojentaen kalenterin mustahiuksiselle, täpinöissään olevalle pojalle."Kookie ja Hobi tossa on teidän omat" Kerron kaksikolle joka lojui sohvalla, Hoseok edelleen väsyneen näköisenä. Lasken sitten pussin pöydälle ja kaivettuani omani menen huoneeseeni. Huikkaan ennen oven sulkeutumista: "Kookille on se Ryhmä Hau sitte!"
Rauhoituttuani huoneeseeni joka oli harvinaisen likainen, avaan ensimmäisen luukun upouudesta kalenteristani. Sieltä löytyy suklaakonvehti jonka pistelen suuhuni nopeasti alkaen sitten selaamaan puhelintani etsien nettikaupoista lahjoja, olihan Seokjinin synttärit kolmen päivän päässä, eikä minulla ollut mitään käryä mitä ostaisin salaiselle parilleni joululahjaksi. Puolen tunnin tutkiskelun jälkeen päätän kuitenkin hyökätä kotiläksyjeni kimppuun ja nappaan uhkaavan pinon kirjoja pöydältäni, matikka ja kemia ei muuten minua yritä syödä tänään!...
Huomiseen uwu
YOU ARE READING
Takkatulen äärellä {joulukalenteri 2k19}
Short StoryTämä Jouluun sijoittuva BTS tarina kertoo seitsemästä lukiolaisesta pojasta jotka ovat samassa asuntolassa, kahdessa eri huoneessa. Kaikkea tylsästä huvittavaan kerkeää tapahtua ennen itse pukin saapumista ovelle, oletko valmis kulkemaan näiden kave...