Takkatulen äärellä {joulukalenteri 2k19}

21. |Jungkook|

Seisomme käytävillä odottaen pääsyä luokkiimme. Olemme koko koulu istuneet tunnin salissa kuunnellen muiden esityksiä ja mitä nyt opettajilla olikaan sanottavana jälleen vierähtäneestä lukukaudesta. En oikeastaan ollut kiinnittänyt huomiota vaan juttelin Seokjinin ja Taehyungin kanssa hiljaa jostain sarjasta. Namjoonin piti meitä muutamaan kertaan hyssytellä, mutta luovutti sitten älytessään tekevänsä sitä aivan turhaan. Emme me edes olleet ainoita jotka niin tekivät, hiljenimme kyllä kuuntelemaan rehtoriamme ja muutamaa muuta opettajaa mutta esitysten ajan kuiskimme jotain toisillemme niin hiljaa kuin kykenimme.

Tuonkaltaiset jokavuotiset jutut olivat mielestäni tylsiä, vieläpä viimeisenä koulupäivänä. Olen enemmän kiinnostunut välitodistuksesta, joka on syy miksi jaksoin aikaisin nousta lauantaina sängystä. Vilkaisen vierelleni ja huomaan Namjoonin raapivan hermostuneena käsiään.

"Kyllä sä hyvän todistuksen saat" Yritän rauhoitella hymyillen.

"Niin mäkin toivon... Ei olis pitäny yhtään hellittää viimejaksos, nyt musta tuntuu että mun arvosanat on laskemas"

Katson ymmärtäväisenä pitkää poikaa. Tuolle opiskelu on aina ollut tärkeää, ja numeroinen lasku voisi masentaa pahasti. Enkä minä sitä halunnut.

"Huomioi Namjoon että tää on vasta välitodistus. Jos muka saat huonon, niin voit kevääseen mennessä parantaa sen" Annan lempeän halauksen joka saa tämän rauhallisemmaksi. Opettajammekin saapuu vihdoin ja pääsemme luokkaan istumaan.

"Ennenkuin jaan nämä todistukset, haluaisin sanoa että olen ylpeä teistä. Entien luokkani luovutti hetkellisesti tässä vaiheessa, mutta te vain sinnittelette lomaan asti opiskellen kunnolla. Saatte jokainen tuommoisen pienen pussukan jossa on karkkia ja suklaata kannustamaan samanlaista opiskelua jatkossakin" Opettaja kertoo meille hymyillen alkaen kuuluttamaan nimiä, jotka saisivat jo hakea todistuksensa ja pussukan.

Katsottuani kuinka Hoseok hakee omansa ja hymyilee iloisesti tutkailessaan numeroita, odotan kärsimättömösti vuoroani. Kun se vihdoin tulee, kävelen eteen ottaen sen ja joulupussin vastaan kädet hieman täristen. Palaan omalle paikalleni katsoen tarkasti jokaisen numeroni läpi samalla kun loputkin ystävistäni vuorollaan hakevat omansa.

"Mikä teidän keskiarvo on?" Kysyn saadessamme jutella vapaasti. Paljastui että Yoongilla ja Taehyungilla on meistä alhaisimmat 7,5 kun taas Jiminillä 7,9. Hoseok sai tasan 8, minä 8,5 ja Seokjin 8,55. Namjoon rökitti meidät kaikki omalla 9,2 keskiarvollaan, tosin ymmärsimme kaikki miksi. Olihan ystävämme yksi lahjakkaimmista oppioista, vaikka seurassamme välillä vähän hupsun tyhmä.

Katsottuamme yhdessä porukassa kellä oli korkein esimerkiksi liikunnassa tulemme siihen tulokseen, että olisimme yhdessä aivan kympin oppilaita. Jokaisella meistä on oma alue jonka osaamme paremmin kuin muut, jaamme silti samoja vahvuuksia toisten kanssa.

"Tiiättekö, oon tosi iloinen että me ollaan kaikki samaa kaveriporukkaa, ollaan niinkuin perhe. Toivoisin ettei tää muutu" Hymyilen saaden melkein jokaisen porukasta hyökkäämään kimppuuni lässyttäen..