Takkatulen äärellä {joulukalenteri 2k19}

3. |Taehyung|

Raotan silmiäni pimeässä, aamu oli jälleen koittanut ja ärsyttävä herätys laulaa korvanjuuressa. Sammutan hälytyksen ja nousen ylös sänkyni pohjalta vetäen peittoni ympärilleni. Laahustan huoneestani ja huomaan Yoongin istuvan tuolilla selaten kännykkää

"Mitä löytyy?" Kysyn aamuisella äänelläni ja saan vastaukseksi hiukan tuomitsevan katseen

"No selaan instaa" Poika tuhahtaa kertoen lähtevänsä pian odottamaan bussia. Älyän kellon olevan taas niin paljon joten kiiruhdan vaihtamaan itselleni kouluvaatteet ylleni. Löydän kaapistani mustat revityt farkut ja siihen sopivan collegepaidan ja peilailen itseäni pikaisesti.

"Tarpeeks hyvä" mutisen itsekseni napaten reppuni selkääni ja kiiruhdan keittiöön nappaamaan jotain syötävää mukaan Yoongin odottaen minua eteisessä.

"Tuu jo mä en oo taas yrittämäs puhua sille kuskille nii ettet myöhästyis" poika tuhahtaa valmiina lähtemään ovesta millä hetkellä hyvänsä, juoksen eteiseen laittamaan kengät jalkaani suussani kuiva leivänpala. Kun olen valmis, lähdemme mustatukkaisen pojan kanssa kohti asuntolan ovia varmistaen että meillä on avaimet. Minusta tuntuu että olemme aina niitä muutamia viimeisiä jotka täältä lähtevät, sillä huomaan aina samat oppilaat käytävillä kanssamme.

Päästyämme ulos asuntolasta suuntaamme juosten läheiselle bussipysäkille, se ei ole kuin muutaman kymmenen metrin päässä. Ilma on kylmempi kuin odotin joten joudun vetämään takkiani kiinni samalla kun juoksen, enhän halunnut myöhästyä. Saavumme kuitenkin ajallamme odottamaan bussin tuloa liikennevaloista jossa sen näemme ja asetumme muutaman muun vierelle jonon tapaiseen asetelmaan

"Se sais jo pia tulla mun pitää päästä töihin ennen puolta ysiä ja mä vieläki oon täällä!" Kuulen jonkun aikuisen valittavan vieressä seisovalle ihmiselle ja nostan hieman ihmetyksessäni kulmaani, kuinka kauas tuo oli menossa työpaikkalle ja miksei hän ole lähtenyt sitten aikaisemmin?

Bussin saavuttua, maksan itseni Yoongin jälkeen ja istun pojan viereen selaamaan kännykkääni bussin lähtiessä taas seuraavalle pysäkille. Olimme kerrankin ajoissa jossain ja olen jotenkin kauhean ylpeä siitä. Herään ajatuksistani kuullessani hieman kiukkuisen Yoongin äänen vieressäni

"Jos sä haluut että lopetan puhumisen kokonaa nii älä tietenkää vastaa"

Pahoittelen oitis ja kysyn mistä poika oli puhunut minulle, tuon puhuminen oli vähäistä ja siksi kaikki olivat yleensä kuuntelemassa jos hänellä jotain sanottavaa on. Tämä kysyy minulta uudestaan Seokjinin synttärilahjoista ja mahdollisista juhlista joita olimme kaikki muut suunnitelleet, kerron että olimme jo suunnitelleet yllättää tuon kun poika pääsisi takaisin kämppäänsä huomenna, lahjat olivat tosin ainakin vielä minulla ostamatta.

"No sulla on sitte kiire, ite oon hommannu sille jo kauan aikaa sitte"

Hymähdän pienesti kääntäen katseeni ikkunaan vieressäni, olimme lähellä pysäkkiä josta pääsisimme koululle. "No mulla on aikaa hommaa se viel. Jos ei muuta nii sanon sitte että se tulee myöhässä" Naurahdan painaen pysäytysnappia ja nostan reppuni jalkatilasta nousten sitten seisomaan pitäen kiinni bussin pysähtyessä. Jäämme muutaman muun oppilaan kanssa pysäkille jonka jälkeen lähdemme kävelemään erillään toisista joita emme juurikaan tunteneet.

Saavuttuamme sisälle kouluun, taituroimme itsemme ruuhkan läpi kohti ensimmäistä luokkaa. Yoongi ilmoittaa minulle katseellaan tulevansa pian ennenkuin jossain välissä katoaa muutaman hämärän tyypin kanssa. Pyöräytän silmiäni hiukan, en pitänyt juurikaan noista hepuista mutta annan asian olla ja kävelen muiden luokse

"Mitään päätetty vielä?" Kysyn pojilta sillä Seokjiniä ei näkynyt lähistöllä.

"Seokjin pääsee huomenna myöhemmin ku me muut koska sil on kirjastos työvuoro, joten me voidaan meillä laittaa koulun jälkee kaikki valmiiks. Namjoon hoitaa juomat ettei tuu liian vahvaa, minä ja Jungkook hoidetaa syömiset nii sinä ja Hoseok ja Yoongi jos se ilmaantuu saisitte hoitaa koristelut." Jimin selittää minulle kasvoillaan tyytyväinen hymy, tiedän että tuo rakastaa suunnittelua paljon

"Kuulostaa hyvältä ettei Yoongia laitettu vastuusee juomista, sieltä voi muuten tulla ihan mitä vaan" Naurahdan huomaten opettajan saapuvan. Pääsemme luokkaan ja valitsemme hyvät paikat suht takaa, Yoongi ja Seokjinkin ilmestyvät hyvissä ajoin paikalle. Alan kaivelemaan repustani kirjojani tehtävien tarkastukseen mutten löydä kuin muita kirjoja joita en edes tarvinnut tänään.

"Voi perse tosi kiva!" Manaan itsekseni ja huomaan Jiminin virnuilevan naaman. Katson poikaa ärsyyntyneenä ja teen pikaisesti jonkun kettuuntuneen ilmeen tuolle ennenkuin opettaja tulee kohdalleni. Joudun selittämään ettei minulla ollut kirjoja enkä voi olla huomaamatta tämän turhaantunutta ilmettä.

"Kim, tämä on jo viides kerta tässä jaksossa"

Koulun loputtua suuntaan käyn kaupan kautta takaisin kämpälle. Hoidin vihdoin Seokjinin synttärilahjan kuntoon vaikken aluksi ollut edes varma mitä hommaisin sillä kaikki muut olivat ostaneet jotain mitä tuo tarvitsisi tai haluaisi. Avaan kämpän oven ja jätän reppuni kenkieni viereen astellen sitten syömään jotain välipalaa. Selaan samalla youtuben etusivua etsien jotain kivaa katseltavaa. Löydettyäni jotain syömistä istahdan pöydänääreen aterioimaan itsekseni. Sen kuitenkin pysäyttää nopeasti koputus ja nousen turhaantuneena ylös astellen ovelle, luulen siellä olevan Namjoon joka fiksuna ei ymmärrä testata onko ovi auki.

"Päivää, haluaisitteko ostaa partiolaisten leivonnaisia? Rahat menevät uhanalaisten eläinten suojeluun" Suloinen minua paljon lyhyempi tyttölapsi kysyy pidelleen kädessään listaa tuotteista

"Hei vain sinullekkin, saanko vilkaista löytyisikö listasta jotain joka menisi opiskelijan budjettiin" Hymyilen ystävällisesti ja saan tytöltä listan käsiini. Plärään sen läpi tutkaillen valikoimaa, en ymmärrä miksi piparit on laitettu niin moneen eri tuotteeseen vaikka se loppujen lopuksi olisi samaa.

"Ottaisin noita pikkuleipiä, noita suklaapalloja ja noita minttukeksejä kaikkia yhden laatikon. Koska ne olisivat täällä?" Kysyn ojentaen takaisin listan. Katson kuinka tämä merkitsee vihkoonsa tilaukseni ja vetää sitten pyörillä kulkevan kuljettimen jossa laatikot ovat oveni takaa

"Nyt heti! Se tekisi 22,50"

Hymyilen hieman hämmentyneenä ja kaivan takkini taskusta lompakon etsieni sitten summan käsiini. Ojennan rahat tytölle ja saan takaisin kolme laatikkoa niinkuin tilasinkin, kiitän sitten katsoen kuinka partiolainen kävelee seuraavalle ovelle

Huomisee uwu