Takkatulen äärellä {joulukalenteri 2k19}

18. |Hoseok|

Kerään kaikki tavarani kasaan tarkistaen kaiken vielä kerran. Tämä olisi ainoa päiväni käydä ostoksilla, ilman että muut kyselevät mitään. Minulla on etäpäivä ja kiltti opiskelia kun niin olen, teen mahdolliset tehtävät vasta iltaa vasten. Enköhän paniikin seasta saa sitten niitä oikeita vastauksia.

"Nonii Hobitti lähtee ostelemaan rakkaille ystävilleen lahjoja" Puhun itsekseni suunnaten kaikki mukanani asuntolan käytäville. Laitan kuulokkeet korvilleni ensimmäistä kertaa hetkeen ja suuntaan iloisesti hypähdellen ulos. Ennenkuin astun kuitenkaan kylmään ilmaan, vilkaisen bussien aikatauluja

"Hyvä, juuri ajallaan"

Avaan ulko-oven ja pakotan itseni ulos vaikken sitä haluaisikaan. Otan juoksuaskeleita bussipysäkille jonka näenkin kauempana. Kuten luvattu, bussikin siellä odotti uusia matkustajia kyytiin. Kiiruhdan nopeasti jonon perään, vaikkei minulla mikään suurempi kiire ollutkaan.

Läimäistyäni bussikorttini lukijaan, istun tyhjälle penkkiriville vallaten itselleni kaksi paikkaa. Katson päätäni nyökytellen hitaasti liikkuvaa maisemaa ja korjaan asentoani. Hetken saman maiseman katsomisen jälkeen kuitenkin kaivan puhelimeni taskustani alkaen kirjoittamaan lahjalistaa.

Säpsähdän hereille omista ajatuksistani. Aikaa kirjoittamiseen oli kulunut mukavasti, sillä varmistin moneen kertaan etten unohtanut ketään. Mutta nyt kuitenkin minun pysäkkini on kulman takana ja rämmin painamaan lähintä pysäytysnappia, toivottavasti kerkesin. Tämä oli hyvin yleistä minulta, mutta jotenkin ihmeen kaupalla silti kerkesin ja astun nopeasti ulos lämpimästä bussista tietenkin kiittäen.

Vilkuilen ympärilleni etsien ostoskeskusta, johon olin suunnitellut meneväni. Saatuani aivoihini missä olen, osaan kuitenkin suunnistaa sinne vaikka silmät kiinni. Niin monesti olen täällä käynyt. Biisini vaihtuu juuri sopivaksi samalla kuin siirryn lähemmäksi liukuvia ovia, jotka tosin ovat vielä pienen matkan päässä.

Saavun ulos elektroniikka kaupasta kädessäni kaksi pussia. "Okei nyt on Yoongin, Taen, Namjoonin ja pikkuserkkujen lahjat hommattu. Nyt enää vanhemmat, Seokjin, Jimin ja Jungkookin omat" Kerron itselleni katsoen ympärilleni. Huomaan lähellä pelikrääsää myyvän kaupan josta löytäisin yhdelle ainakin jotain. Nimittäin Jungkookille, poika rakastaa yhtä videopeliä.

Astun kauppaan sisään ja nautin vaihtuneesta musiikista. Kuulokkeeni olin laittanut kauan aikaa sitten taskuuni, joten kuulin kaiken hyvin. Kierreltyäni hieman löydän Overwatch- pelille tarkoitetun osaston ja tutkailen tämänhetkisiä figuureja. Widowmaker olisi näistä luultavimmin paras vaihtoehto. Nappaan paketin jossa kaunis figuuri on käteeni ja etsiskelen jotain muuta. Löydettyäni kaiken suuntaan kassalle, minulle annetaan maksettava hinta. Se on aika suuri mutta varmasti sen arvoinen.

"Mitähän vielä.. Aaa voisin nyt hakee sen äidin lahjan" Päätän etsiessäni yhtä tiettyä liiketä. Se ei ollut kuitenkaan tässä kerroksessa, joten joudun siirtymään toiseen kerrokseen. Löydän sieltä sen melkein heti ja saan raikkaan tuoksun vastaan.

"Tämmönen olis ollu kyllä kans kiva.." Hymyilen kävellessäni sisään ja huomattuani jonkun ihonhoitotuotteen siskolleni. Olin kyllä kuitenkin ostanut tuolle jo aikaisemmin lahjan. Keskitän ajatukseni äitini lahjaan alkaen sitten kiertää putiikkia ympäri.

Hetken etsittyäni, löydän jotain. Hyvältä tuoksuvan suihkugeelin ja rentouttavan maskin. Tätä ätini tarvitsisi rankan työloman ansaittuaan, varmasti hän nauttisi näistä vielä suklaan kera. Maksettuani nämä, lstaan omaan listaani vielä lahjanarun ja lahjapaperin ylös, sillä tästä tulisi paljon paketoitavaa. Eikä tässä edes ollut kaikkea!