Takkatulen äärellä {joulukalenteri 2k19}

16. |Namjoon|

Suoritettuani tämän päivän koulutunnit, olen kävelemässä bussipysäkille kun joku hyökkää takaapäin antamaan minulle koalahalauksen. Säpsähdän hieman, mutta rentoudun huomatessani sen olevan vain Jen.

"Heii Namjoon~! Minne matka?" Tyttö kysyy hymyillen edelleen yhtä suloisinta hymyä.

"Kämpille ajattelin mennä, kuinkas niin?" Naurahdan pienesti pysähtyen sitten. Ystäväni kertoo haluavansa lähteä kanssani kahvilaan ja viettää aikaa ennen joululomaa.

"Kun mä lähen muutaman päivän päästä jo vanhemmille, jooko?"

Enhän minä voinut kuin suostua, hän on vain niin suloinen. Tarkistettuani, että minulla on lompakko mukana nousemme yhdessä seuraavaan bussiin. Päätämme suunnata vähän lähemmäs keskustaa. Jenin mielestä pieni ostosreissu vähän suuremmassa kauppakeskuksessa haitannut. Olen asiasta hiukan eri mieltä, mutta en sano mitään. Olisihan nyt minulla mahdollisuus hankkia loput joululahjat ja päivittää kameraani.

Bussin jättäessä meidät oikealle pysäkille, lähdemme kävelemään kohti kauppakeskusta jutellen asioista. Kun kysyn tytöltä kouluhommista, joista hän on usein stressaantunut. Tuo vastasi niiden menneen yllättävänkin hyvin. Sehän on mainiota, sillä välillä olen murehtinut tuon puolesta niin kovasti etten saanut unta.

"Mitä sulle kuuluu? Meinaatko sä vieläkin hakee professoriks?" Jen puolestaan kysyy minulta.

"En oo edeleenkään varma siitä.. Olishan se kyllä hienoo, mutta en oo varma oliskohan musta siihen" Totean vain astuen sisään kauppakeskukseen, tunnen lämpimän viiman sisäänkäynnillä. Vilkaistuani mistä kaikkea rakennuksesta löytyy, ehdotan tytölle kahvilaksi yhtä uutta, joka on auennut hiljattain. Tälle tämä sopii oikein mainosti ja lähdemme suunnistamaan kerrosta etsien kahvilan kylttiä.

"Mikä voisikaan olla parempi tapa viettää viimeistä kouluviikkoa kuin kahvilan metsästäminen?" Ystäväni tirskuu kulkiessamme samoja välikköjä aina vain uudestaa. Kieltämättä olihan tämä aika hauskaa.

"No hei, väitäksä että mulla on huono suuntavaisto?" Naurahdan yrittäen kuulostaa loukkaantuneelta, vaikken ollutkaan.

"Mrhmm... Siitä ei puhuta, mut kato löydettiin se!"

Astumme sisään kahvilaan naureskellen jollekkin aivan turhalle. Myyjä katsoo meitä virne kasvoillaan kysyessään: "Mitä parille saisi olla?"

Vilkaisen Jeniä, joka oli oletukseni mukaan punastunut. Tyttö oli aivan järkyttävän suloinen, että voisin syödä tuon. "Kaks jäälattee ja leivonnaiset" Sanahdan hieman vaivaantuneena, näytimmekö todella parilta?

Saatuamme tilauksemme, etsimme sopivan istumapaikan. Löydämme mukavan paikan ikkunan vierestä ja käumme siihen istumaan Jen aivan viereeni. Juodessamme juomiamme ja jutustellessamme, tyttö sanoo hänellä olevan kylmä. ilman mitään varoitusta, löydän tämän sekuntti sen jälkeen kainalostani lämmittelemässä ja punastun. Noh, tämä jos jokin sai meidät näyttämään parilta.

En kuitenkaan vastustellut tuon ollessa jotenkin niin söpö vierelläni. Hetkinen, pahus. Miten minä nyt tämän tajuan. Olen hieman pihkassa Jeniin, nythän se käy jäkeen. Mutten halua pilata ystävyyttämme, tuskin tämä minustta sillälailla pitäisi... Ystävästäni oli muutenkin vaikeaa erottaa mikä oli ystävällistä läheyttä ja mikä ihastunutta. Sen minä olin pannut merkille ollessani kerran tämän ja hänen yhden ihastuksen kanssa leffassa, johon seurakseni pakotin Hoseokin.

"Namjoon, kaikki hyvin?" Kuulen iloisen äänen vieressäni ja huomaan Jenin tuijottavan minua. "Noi leivonnaisetki pitäis syödä.."

"Juuh, mietin vaa että osaaks Jungkook pänttä yhtee kokeeseen ku se vaikutti niin hätääntyneeltä. Mut eiköhän se pärjää" Väläytän virneen tajutessani,että ajauduin omiin ajatkusiini jälleen kerran..