Tämä Jouluun sijoittuva BTS tarina kertoo seitsemästä lukiolaisesta pojasta jotka ovat samassa asuntolassa, kahdessa eri huoneessa. Kaikkea tylsästä huvittavaan kerkeää tapahtua ennen itse pukin saapumista ovelle, oletko valmis kulkemaan näiden kave...
Herään ajatuksistani istuessani tuolilla syömässä pikapuuroa joka on oikeastaan mautonta, meillä ei vain sattunut löytymään muuta. Kello oli seitsemän aamulla kun heräsin herätykseeni eikä siltikään kukaan muu ole vielä herillä kämpästämme. Päätän lopulta vain jättää puuron sivupöydälle ja siirtyä vaihtamaan vaatteitani, onhan tänään taas koulua. Matkalla huonettani kohti kuulen liikettä ja huokauksia, onneksi minun ei tarvinnut lähteä herättellemään kumpaakaan.
Vaihdan ylleni mustat farkut ja hupparin valkoisilla kuvioilla ja pakkaan reppuni valmiiksi uuteen kouluviikkoon. Varmistettuani että olen tarpeeksi siisti kouluun, avaan kalenterini toisen luukun. Löysin halvalla kaupasta kalenterin joka sisälsi inspiraatiokirjoituksia päivän aloitukseen. Luen nopeasti tekstin ja nappaan sitten reppuni suunnaten ulos kämpästä keritäkseni kävellä koululle, muut saisivat tulla sitten vaikka bussilla tai jollakin. Vedän takin kiinni ja alan soittamaan kuulokkeistani musiikkia samalla kun poistun asuntolasta kylmään ilmaan muutaman muun oppilaan kanssa.
Käveltyäni hetkenmatkaa katua eteenpäin, olen kaatua jäiseen kohtaan jota en huomioinut. Kiroan itsekseni jotain epämääräistä siitä, ettei teitä olla vieläkään hiekotettu vaikka jäät ovat olleet jo viikkoja paikoillaan vaarantamassa ihmisiä. Päästyäni yli moisesta järkytyksestä, suuntaan tieni kohti horisontissa näkyviä koulun tummia portteja, etten vain myöhästyisi.
Kun olen koulun sisällä lämmittelemässä, avaan puhelimeni katsoakseni mikä tunti minulla olisi ensimmäisenä ja huomaan muutaman viestin ryhmässämme. Ilmeisesti huonetoverini olivat melkein myöhästyä bussista
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Hymähdän itsekseni ja lähden ruuhkan mukana kohti maantiedon luokkaa, jossa tuntini pitäisi alkaa piakkoin. Ellen muista väärin, Hoseok olisi kaveriporuksatamme kanssani samaisessa ryhmässä ja etsin katseellani samalla oranssin ja ruskean hius-sekoituksen omaavaa poikaa. Se ei ollut kovin vaikeaa, sillä pian homaankin tämän luokan edustalla seisoskelemassa. Raivaan tieni tuon luokse ja hymyilen pienesti tervehtien
"Huomenta Hoseok, mukavaa nähdä muitakin ylhäällä tähän aikaan" Sanahdan vilkaisten pikaisesti ympärilleni etsiäkseeni muita.
"Ai, Taehyung ja Yoongi nukku siis taas herätysten ohi? Mä en ymmärrä miten ne pääsee kouluun oikeeseen aikaan ku meidänpuolella pitää herätä tuntia aijemmin" Poka naurahtaa hiukan väsyneenä minun nyökätessäni
"Sitähän mäki ihmettelen, ryhmään on tullu taas manausta siitä että bussi meinas lähtee. Mitens teil, onko kaikki koulussa?" Kyselen haukoitellen makeasti samalla kun puhun, maanantait väsyttävät liikaa.
"Juu Jungkook ja Seokjin painelee vissii matikkaan tai kemiaan ja Jiminil on heti aamust kotitaloutta. Mieluusti olisin samas ryhmäs että pääsis syömää"
Tunnin opettajan saavuttua avaamaan meille oven, istumme vapaille paikoille. Valitsen yleensä keskirivistä reunapaikan, mutta nyt otan vapaan paikan Hoseokin vierestä takaa. Poika vilkaisee minua hieman virnistäen sillä vetäydyn taakse vain silloin kun en jaksa olla aktiivinen tunilla.
"Joululoma vissii alkaa olla sullekki paikallaa. Mulla se olis ollu tarpeen kuukausi sitte jo" Tuo sanahtaa nojatessaan väsyneenä pulpetin kanteen.
Alamme levottomana kuuntelemaan opettajan ääntä, jonka äänensävy on kokoajan sama. Se pitkästytää meidät niin, että takapenkki päätyvät nukkumaan edessäistuvien takana, jota teemme useasti. Opettajamme kuitenkin puhuu suurimman osan tunnista samoista asioista eikä katso esim. puhelimella oloa jos sen osaa tehdä edes jotenkin piiloitellen. Säpsähdän pulpetilta saadessani tökkäisyjä vierestäni, Hoseok yritti herättää minua epätoivoisesti.
"Unikeko, tunti on loppnu jo! Meille annettii semmone moniste läksyks nii otin sunki" Poika virnuilee ojentaessaan monisteen jonka sujautan reppuuni nousten sitten pikaisesti ylös. Kävelemme ulos luokasta ja vilkaisen luokan läheisyydessä olevia oppilaita.
"Tuu, Seokjin ja osa muista on tuol"
Löydämme tiemme oppilaiden muodosavan ruuhkan läpi Seokjinin, Jiminin ja Taehyungin luokse. Pojat näyttivät keskustelevan jostain joten siirryn hiukan lähemmäksi kuuntelemaan.
"Eii meille ei laiteta niitä hirveitä jouluverhoja jotka sun äiti anto sulle! Ne ei sovi meille ja sitäpaitsi, ne on meillä sen takia kun sun äiti ei huolinu niitä kamaluuksia!"
"No joo mä tiiän ettei ne oo mistää kauniimmasta päästä mutta mä haluun jo jonkunlaiset jouluverhott!! Ja sitäpaitsi vaa sullekki, ei ne sitte vähä huppelitilassa näytä niin pahalta..! Nimimerkillä kokemusta on"
"Kundi me ollaan selvinpäin suurinosa koko joulukuusta! Unohda... Mä käyn käyn sitte vaikka mun synttäripäivänä hommaa jouluverhot, mutta niitä ei meille tuu"
Vilkaisen sivusilmälläni Taehyungia joka yrittää väkisin keskeyttää keskustelun kertomalla, että hän voisi antaa meidän vanhat verhot pois. Molemmat pojista kuitenkin ovat niin keskittyneitä etteivät edes huomaa minua tai Hoseokia, joka tirskuu vierelläni. Kun kaksikko meidät vihdoin kellojen soitua, naurahdan vain molemmille poistuen sitten kohti seuraavaa tuntia.
Ruokavälitunti koittaa ja istahdan ruokalaan joka oli vielä aika hiljainen. Syön pienen ateriani nopeasti, sillä en pidä tämän päivän ruuasta eikä Hoseok saati kukaan muukaan kerinnyt vielä istua. Noustessani hakemaan juotavaa Yoongi, Taehyung, Jimin sekä Jungkook istuivat pöytääni, haistan kiertelemättä vaimean tupakan jonka uskon mustatukkaisen pojan polttaneen. Olihan Yoongi niitä pahempia poikia. Täytettyäni juomalasini vedellä palaan takaisin paikalleni, jonne Seokjin sekä Hoseok olivat myös eksyneet syömään
"Olikos meillä samaa seuraavaks ja mitä se sitte olis?" Jimin kysäisee vetäessään pelkästään salaattia lautaseltaan, oikeastaan se taisi olla Seokjinin sillä en huomannut kuin kuusi tarjotinta.
"Ööö.. Äikkää kaikil vissii. Tais olla C-rakennuksessa" Taehyung mumisi ruokaa suussaan
"Mä en sitte osannu niitä tehtäviä nii voisko joku teistä auttaa mua?" Jungkook kysyi hymyillen suloista pupuhymyään. Naurahtelemme, kun Hoseok nappaa pojalta banaanimaidon jonka tuo oli ostanut omilla rahoillaan ja alkaa juoda sitä tehden huvittavia ilmeitä.
"Hyuuungg~ sä saat sitte kans auttaa mua..."
"Mä voin tehä sulle jos mäki saan yhen tölkin ja jos sä suojaat mua enstunnil. Väsyttää aivan helkkaristi ja haluun vaa kuunnella musiikkia" Yoongi sanahtaa virnistäen pienesti ojentaen kätensä valmiiksi kättelyyn johon Jungkook lopulta suostui. Syötyämme viemme astiat, puemme takit ja suuntaamme kohti toista rakennusta seuraavalle tunnille
