Takkatulen äärellä {joulukalenteri 2k19}

8. |Seokjin|

"Jiiinnn pliisss!"

Istun sohvalla selaten puhelintani ja yritän olla väittämättä Jungkookin, Jiminin ja Hoseokin marinoista. Pojat halusivat kuulemma kovasti minun tekemääni pitsaa vaikken ollut nyt sellaisella tuulella, pian kuitenkin näiden herkeämätön valitus saa minut huokaisemaan raskaasti: "Hyvä on, mutta te saatte sitten hommata kaikki mitkä puuttuu"

Katsahdan huvittuneena kuinka Jungkook säntää jääkaapille katsomaan onko kaikki tarpeellinen. Jatkan sitten puhelimeni selaamista vaikka kaksi muutakin poikaa hyrräävät ympärilläni.

"Koska sä alat tekemään sitä Jinuli?" Jimin kysyy suloisesti istuessaan melkein kiinni minussa ja arvioin semmoisen vartin päästä.

Muiden paitsi Jungkookin kadottua muualle, nousen ylös pesemään käsiäni. Olen yleensä antanut vain tuolle luvan auttaa, sillä Jungkook osasi pysyä keittössä rauhallisena

"Aloitetaan taikinasta. Sä voit alkaa laittamaan noita ainesosia ja teen vaikka tämän tomaattimurskan" Kerron ottaen ainesosia esille. Ohjeistan pojalle nopeasti järestyksen sekä alustustekniikan ennen omien hommieni aloittamista.

"Mitäs mä sitte teen ku tän pitää kohota?" Tämä kysyy sekoittaessaan taiknaa vauhdikkaasti

"Sä voi vaikka sillävälin ottaa kaikki päälliset valmiiksi ettei sitten kestäisi niin kauaa" Selitän saatuani omani sekoitettua valmiiksi.

Autettuani vähän istahdan ja annan Jungkookin hääriä ruuan kannsa itsekseen. Mieleeni palaa yksi sarja joka minulla on kesken ja päätän päästyäni syömään katsoa sitä.

"Mistä tietää että tää on kohonnu?"

Nousen ylös ja katson ilmestyykö taikinaan kuplia

"Valmista on, nyt sitte vaan jauhoja ja alustamaan. kohta se saadaan melkein valmiiksi" Ohjeistan ja laitan uunin lämpenemään valmiiksi ettei siinä menisi aikaa.

Kun taikina on valmiina, päälliset laitettu ja uuni lämmennyt, laitan pitsan uuniin kypsymään.

"Noin puolisen tuntia" sanahdan katsoessani ensin Jungkookieta, joka jäi tapittamaan uunia.

"Etkö sä muista et oon tehny pitsaa miljoona kertaa aikaisemmin?"

"Muistan, tykkäsin vaa pienenä kattoo tätä" poika hymyilee pupuhymyään minulle ja hymyilen lempeästi takaisin. En itse kyllä ymmärrä miten tuo pystyy katsella pitsan kohoamista, sehän vie ikuisuuden!

"Aijotaanko me kutsuu ne toisetki?"

Katsahdan taakseni ja huomaan Hoseokin seisovan takanani hieman hengästyneenä.

"Meinaako poitsulta loppua happi ku pitää tänne asti kävellä?" Virnistän vaikka tosin tiedän tuon harjoitelleen jotakin tanssia tai muutenvain kuntoillut huoneessaan

"Joo mä vaan nykyään istun ja syön sun murkinaas päivät pitkät bro. Mut kutsutaanko vai ei?"

"Ne tais sanoo että niil oli jotai hommaa ku aikaisemmin jo kysyin Namskulta jotain. Muuten olisivat kyllä tulleet" Sanahdan muistellen aikaisempaa puheluani. Saan takaisin hieman epäilevän nyökkäyksen ennenkuin poika nappaa vesipullonsa pöydältä palaten huoneeseensa.

Päätän vain istahtaa sohvalle kun Jungkook kerran vahti ruokaamme ja nappaan vierestäni jonkun ristikkotehtävän. Mielestäni se näytti niin helpolta että voisin jopa osata ratkaista kaiken, joten otan lähimmän kynäni ja alan päätellä ensimmäistä sanaa.

"Jiiinn tää on valmista! Jiin huhuu?!" Jungkook huutaa uunin edestä ja säpsähdän, onko aika todella mennyt näin nopeasti?

"Joo mä tuun Kookie" Hiukkaan laskien ristikon, johon olin jo kerinnyt saada kirjaimia paikoilleen. Kiiruhduttuani keittön puolelle, laitan patalaput ripeästi käsiini ja otan valmiin pitsan ulos uunista. Sen pinta oli komeasti ruskettunut reunoista.

"Namm näyttää niin hyvältä" Poika vieressäni henkäisee silmät hieman tuikkien

"JA TUOKSUU MYÖSS!" Kaksi muutakin poikaa huudahdtaa kuorossa melkein kaatuen tänne juostessaan ja naurahdan hiukan.

"No Kookiehan teki tän taikinan joten kehukaa sitä" Hymyilen ylpeänä ja alan leikata paloja pitsan hiukan jäähdyttyä pellillä. Takanani kuolaavat kolme poikaa, jotka odottavat kuin kuuta nousevaa omia palojaan ja kun nostan yhden lautasen jollekkin otettavaksi, käyvät he sen kimppuun kuin eläimet.

Kun jokainen on saanut palansa, siirryn vapaalle paikalleni istumaan ja syömään rauhassa. Koska muut syövät paljon nopeammin kuin minä, he katoavat pian omiin oloihinsa ja kaivan puhelimeni etsiäkseni uudet jaksot sarjaani..