Tämä Jouluun sijoittuva BTS tarina kertoo seitsemästä lukiolaisesta pojasta jotka ovat samassa asuntolassa, kahdessa eri huoneessa. Kaikkea tylsästä huvittavaan kerkeää tapahtua ennen itse pukin saapumista ovelle, oletko valmis kulkemaan näiden kave...
Käveleskelen koulusta kohti lähintä kuntosalia, ja oikeastaan näenkin sen jo. Alunperin suunnitelmissani ei ollut käydä tänään salilla, mutta kiitos Yoongin ja lauantain, korjaan vajaan lenkkini sitten reippaalla ohjelmalla.
Astuessani sisään tyhjään pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteeni vilkuilen hiukan ympärilleni. En ole tottunut olemaan ainut tähän aikaan ja valita vapaasti minkä lokeron otan käyttööni. Kaivan repustani kuulokkeeni joidenka akku saattaisi juuri ja juuri kestää tämän kerran, ja lähden vaihdettuani vaatteeni kohti itse kuntosalia.
Löydettyäni mukavan energisen soittolistan itselleni, aloitan lämmittelyllä juoksumatolla. Päästyäni sopivaan rytmiin askeleiden kanssa pystyn keskittymään ulos katseluun ja siellä tapahtuviin asioihin. Huomaan suloisen valkoisen koiran joka yrittää temmeltää hieman jäisellä tiellä ja meinaa luisua kokoajan tämän omistajan vahtiessa koiraansa.
Lasken päässäni tunteja, kauanko minulla olisi aikaa olla täällä ennenkuin minun pitää mennä lukemaan seuraaviin kokeisiin, mutten osaa arvioida sitä. Poistun hitaasti juoksumatolta sen käydessä tylsäksi ja istahdan toiseen laitteeseen tekemään sillä tarkoitettua ohjelmaa. Päätän, että lähden sitten kun minua oikeastaan ei enää huvita.
Käytyäni normaalit laitteeni läpi, pidän pienen tauon. Ajattelen Namjoonia, henkilöä jolle minun pitäisi arvan mukaan ostaa joululahja.
"Mistä Se edes tykkää?" Tuhahdan, tuntuu etten tuntisi häntä tarpeeksi. Enkä voi kysyä keltään muultakaan, muuten he tietävät etten anna heille sitä lahjaa. Muistan kuinka avoin poika oli minulle, ujolle nuorelle saapuessani ensimmäistä kertaa asuntolaan. En tuntenut ketään, ja ajatus kolmen täysin vieraan kanssa asumisessa seuraavat vuodet ahdisti minua liikaa. Onnekseni Namjoon tutustutti minut pian huonetovereihini ja pääsin mukaan heidän kaveriporukkaan.
Avaan kännykkäni ja mietin sopivaa hakusanaa millä voisin aloittaa lahjan etsimisen, haluan sen olevan jotain hyödyllistä ja samaan aikaa mukavaa. Eksyn lopulta sivustoille, josta voi tilata erilaisia pulmapelejä.
"Namskuhan tykkää tehä näitä..se onki nii fiksu että rubikin kuutiot on liian helppoi" Hymyilen itsekseni tilaten yhden todella kivan näköisen ja semi vaikeankin.
Nousen lattialta jatkaen kuntoilua taukoni loputtua. Kävelen käsipainojen luokse, sillä en ole kerinnyt käyttää niitä vielä. Säpsähdän hiljaista puhetta läheltä, en ollut vielä jatkanut musiikin soittoa. Tajuan kuitenkin muidenkin vain tulevan, joten jatkan matkaani ja valitsen sopivat painot.
Katson itseäni peilistä, varmistaen että teen varmasti liikkeet oikein. Siinä samalla vilkaisen käsieni tilanteen, ne eivät näyttäneet täyteen pumpatuilta mutteivat naruiltakaan. Täydellistä. En ole ollut mikään suuri fani kaikkien kehonrakentajien lihasmäärälle ja halusin näyttää itseni kokoiselta. Huomaan muidenkin tulevan nostamaan painoja joten tervehdin kohteliaasti kumartaen.
Kun olen urheillut tarpeeksi kauan, poistun vaihtamaan sopivat vaatteet ylleni. En ollut tajunnut ottaa vaihtovaatteita tai pesuvälineitä mukaan kun kerran koulussa päätin tulla joten pelkällä vedellä ja saippualla piti selvitä. Pukuhuoneiden saippua ei ollut mieleeni.Siinä pakatessani puhelimeen ilmestyy itse Namjoonilta viesti ja kiiruhdan avaamaan sen
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Vilkaisen kelloa ja totean minulla olevan vielä mukavasti aikaa ennen kirjastoon saapumista. Poistun pukuhuoneesta kaikki tavarat mukanani, suunnaten sitten pääovista viileään ilmaan. Kerkeän kävellä kuitenkin vain kadun yli, ennenkuin avaan kaupan oven. Mukava lämpö tulee päin naamaani jälleen.
Nappaan käteeni pojan suosikki suklaarasian ja kävelen sitten kassalle maksamaan. Toivottavasti muistin ottaa oikean suklaan. Minulle alkaa tulla jopa hieman kiire, joten laitan maksettuani rasian reppuuni ja kaupasta ulos päästyäni, lähden juoksemaan kohti kirjastoa
