Takkatulen äärellä {joulukalenteri 2k19}

13. |Namjoon|

On perjantai ja oleskelen vain asuntolan yleistiloissa esseideni parissa. Olen vain saanut siellä paremmin asioita hoitumaan kuin omassa kämpässämme. Tänään kuitenkin pääni lyö tyhjää, en vain saa mitään eteenpäin. Edes tauot eivät tuo mitään uutta aiheeseen sopivaa.

"Namjoon mitä sä teet?" Yksi yllättävän läheisitä ryhmäläisistä, Jen istuu viereeni kasvoillaan tuttu hymy.

"Yritän tehä tätä valmiiks, entä sä? Missä sun kaverit on?" Kysyn tytöltä virnistäen pienesti

"Ai Amy ja Hana vai? Niillä oli jotaki treffejä tai sitte jotain kouluhommii. Ei ollu aikaa tehä mun kans mitää" Tämä kertoo naurahtaen suloisesti. Katson pikaisesti kelloa sulkien sitten läppärini nopeasti.

"Me voitais tehä jotain. Siitä on aikaa kun viimeks oltiin vaikka siellä kahvilas" Pohdin hymyillen, mielestäni tämän kanssa oli todella hauskaa viettää aikaa.

"Joo, mennäänkö kuvailemaan, mä tiiän yhen sika ihanan graffittiseinän täs lähistöllä! Mä tarviin uuden instakuvan kans, nähäänks tässä viiden minuutin päästä valmiina lähteen?" Tytön kasvoille syttyi pilke tuon noustessa seisomaan.

"Juup, tehään näin" Hymyilen nousten seisomaan ja vilkutan Jenin perään. Lähen sitten pikaisesti kohti omaa kämppää muistellen kamerani olopaikkaa.

Saavuttuani kämppäämme heilauttaen oven auki, näen ensimmäisenä lattialla makaavan Taehyungin. Kysyn mikä pojan maalilman oli kaatanut, mutta vastaus pysyi samana. 'Ei huvita nousta, mitä järkee siinäkin olis'. Luovutan pian olettaen sen olevan vain joku surkea koenumero ja ampaisen huoneeseeni hakemaan kameran sekä sen muistikortin. Nappaan mukaan myös puhelimeeni matkalaturin ja rahaa, mistä sitä tietäisi tarvittaisiinko niitä.

"Hei älä sitten valvo kauheen myöhään vaikka perjantai onki, sullahan oli niitä tekemättömiä hommia ja palautuspäivät lähestyy" Muistutan ystävääni, olihan tuo niitä jotka helposti unohtivat asioita.

Palattuani sovittuun paikkaan ulkoiluvaatteet päällä ja kaikki mukana, lähden kirimään lähtevää Jeniä kiinni. Tämä oli huomannut saapumiseni ja otti jo etumatkaa olettaen minun saavan tuota kiinni.

"Milloin susta oli tullut noin nopea?" naurahdan kävellessäni tytön viereen, saan takaisin pienen tirskahduksen.

"En mä vaan ikinä juokse höpsö" Jen toteaa tuupaten minua hiukan ulos ovesta. Tunnen kylmän viiman kasvoillani samalla hetkellä kun astun ulos asuntolasta.

"Jaaha, täällä on näinkin kylmä" Mumisen vetäen kaulahuiviani tiukemmalle lähtien sitten kohti ystäväni kehumaa taideseinää. Kuvailemme matkalla toisiamme, maisemaa ja jotain ihmeelistäkin omilla kameroillamme.

"Hei voiksä ottaa musta kuvan ton lyhtytolpan alla?"

Nyökäten, katson kuinka Jen asettuu kuvattavaksi valon alle. Tajuan etsiessäni hyvää kuvakulmaa kuinka kaunis hän olikaan, ja tavallaan unohdan että minun pitäisi ottaa kuviakin tuosta näystä.

"Namskuu! Se kuva, mä en aijo sistä näin kauaa!" Herään ajatuksistani tytön kikattaessa ja hennon punan saattelemana otan muutaman kuvan. Tämän tarkistettua ne kelpoisiksi, jatkamme kohti kuvausseinää joka oli muutaman kulman takana. Otamme loppujenlopuksi jonkinlaisen kisan, kumpi sinne ehtisi ensin illan pimentyessä...