17. |Seokjin|

19 1 0
                                    

Huokaisen äänekkäästi odotellessani Yoongia luokseni. Meillä olisi nyt valinnaisia ja jostain kumman syystä tuo oli päätynyt kanssani kurssiryhmään. Onnekseni Jiminkin olisi siellä. Odotettuamme hetkisen, mustatukkainen, hieman tupakalta tuoskahtava ystävämme saapui luokkahuoneen eteen ja vieläpä ajoissakin.

"Hei meidän personal siivooja saapui" Jimin virnuili saadakseen pojan ärsyyntymään

"Hiljaa nyt tai sä saat siivota kokonaan yksin, sitäpaitsi Yoongi tekee joskus enemmän kuin sä" Sanahdan saaden toisen ystäväni hiljaiseksi. Kaipa siivous ei innostanut tuota niin paljon kuin kokkaus.

Päästyämme muiden kanssa työpisteille jossa tekisimme ruokaa, kuuntelen ohjeet tarkasti. Olen oppinut vaikean kautta, ettei Jimin jaksanut kunnolla kuunnella ja ettei Yoongi ollut puoletkaan varmana mitä ohjeeseen tuli. Tänään tehtävät kokkailut eivät olleet kuitenkaan niin vaikeita kuin viimeksi, joten uskon poikien selviävän helposti.

"Okei eli jos Jimin alkaa tekee noita leipiä, Yoongi tota jälkkärii ja auttaa mua sitte ton ruuan kanssa?" Jaan hiukan kysyvästi tehtävät jokaiselle vilkaisten kelloa. Kyllähän tässä aikaa olisi mukavasti.

"Joo käy mulle. Haen jo noita mun ainesosia ja varaan ton oikeen uunin sitte" Jimin pongahtaa aktiivisena ylös suunnaten sitten etsimään tarvikkeita. Yoongi, joka oli nyökännyt tehtäväjaolle hyväksyneesti, vilkaisi jälkiruokaan tehtyä reseptiä

"Mä alotan tätä jo nii sano kun tarviit apuu" Poika sanoi hiljaa ja vastaan nyökkäyksellä sekä lämpimällä hymyllä. Molempien lähdettyä hetkeksi otan ruuan ohjeen esiin, huokaisten pienesti.

"Tää olis niin Kookien heiniä" Totean muistaen, kuinka haka ystäväni tämmöisten kanssa olikaan. On harmi, että poika valitsi urheilun juuri tähän jaksoon. Eikai tässä nyt voinut muuta kuin tehdä parhaansa.

Otettuani tarvikkeet esille, lähden etsimään ainesosia jotka minulta puutui. Kaksikko on palatessani jo työntouhussa ja hymyilen itsekseni, kumpa tämmöinen näky olisi useamminkin. Ikävä kyllä, tämä on niitä harvoja kertoja. Uppoutuessani työntouhuun, alan hyräilemään melkein huomaamattani joululauluja. Melkein, koska siitä sain melkeinpä heti kuulla.

"Ei mitään joulubiisei jooko Jinnie? Pliis niitä pitää kuitenkin kuunnella ihan riesaksi asti!"

"Täh ai mitä joululauluja? Aaa... Sori en tajunnu" Kikatan hieman antaen pikaisen puolihalauksen tympääntyneelle Yoongille vieressäni.

"Hei mäki haluun halin Jinulilta!!" Jimin marisee tulessaan halaamaan minua taikinaisilla käsillään, onneksi ei osunut paitaani. Poika oli suloinen marisiessaan, joten en voinut vastustaa hymyä kasvoillani....

(Anteeks en keksiny tähä oikee mitää:c)


Takkatulen äärellä {joulukalenteri 2k19}Where stories live. Discover now