Takkatulen äärellä {joulukalenteri 2k19}

19. |Jimin|

Istumme Taehyungin kanssa sohvalla meidän huoneessamme. Yritämme yhdessä opiskella viimeistä koetta läpi joka olisi huomenna, olemme edistyneet jopa hieman. Olen sisäistänyt aivoihini jo monta uutta asiaa ja ystäväni 'Aa näin tää toimii' hihkaisut takaavat samaa.

"Okei mennäänks läpi vielä pari kappaletta ja pidetää sit pieni tauko?" Kysäisen kääntäessäni sivua.

"Hmm käy mulle" Poika hymähtää tehden samoin, mutta jatkaa pian lausettaan "Ooksä muuten jo hommannu sille sun arvalles lahjan?"

Katson ystävääni nyökähtäen pienesti, hieman hämmästyneenä. Kieltämättä se oli vaikeaa, sillä kyseinen poika joka lahjani saa ei juurikaan kerro mistä pitää ja mistä ei. Mutta onnistuinpa kuitenkin ja nyt pitäisi vain toivoa hommanneeni hyvän lahjan.

"Mitä sä hommasit?" Taehyung yrittää kysellä minulta, mutta luon poikaan ärsyttävän ilmeen sanoen:

"Ei se oo sitte enää yllätys"

Pienen juttelutuokion jälkeen jatkoimme lukemista. Hoseok ja Jungkook olivat töissä ja Seokjin sanoi käyvänsä jossain joten olimme kahdestaan, voisimme siis ihan rauhassa kuunnella musiikkia hieman kovempaa jos tahtoisimme. Kummallekkaan se ei kuitenkaan auttanut kokeeseen pänttäämiseen, joten emme edes yrittäneet.

Jonkin ajan kuluttua kämpän ovi avautuu. Käännän katseeni ääntä kohti, huomaten eteisessä seisovan, järkyttyneen Seokjinin. "Mitä on käyny?" Kysäisen hiukan huolissani saaden samalla Taehyungin huomion ystäväämme.

"Mä- Mä näin Namjoonin ja sen tytön-.. Sen jonka kans Namsku on läheinen.." Poika aloitti istuen sohvalle riisuttuaan takin ja kengät.

"Niin entä sitten? Kyllähän sä ne aikasemmin oot nähnyt kahestaa" Taehyung ihmetteli samalla kun silittelen punapäätä rauhallisesti

"Si-sitä minäkin mut sitte ne pussas.. Mä tulin yht'äkkiä niin kateelliseksi et mun piti lähtee lipettiin.. Muuten olisin menettäny tyyliin mun järjen ja lyöny sitä tyttöö..." Katselen kuinka Seokjinin kasvoille eksyivät pienet kyyneleet, yhtä kauniit kuin hän itse on. Tulen kauhean surulliseksi katsoessani onnetonta poikaa, joka harvoin itkee ja on melkein aina niin iloinen..

"Voi Jinuli reppana tuu tänne" Vedän minua suuremman pojan halaukseen ja kierrän käteni tuon ympärille. Tunnen kädet myös ympärilläni samalla, kun punapää vuodattaa hieman kyyneliään paitaani.

"Onks sulla kauheen usein tommonen fiilis?" Lattialla istuva ystäväni kysyy hetken miettimisen jälkeen.

"Hmm.. Yleensä silloi ku-..... Voi hemmetti mä oon ihastunu Namjooniin.."

Katsomme molemmat Seokjiniä, joka palasi istumaan kunnolla paikalleen. "Mä sit todella ihastuin siihe.."

"Tervetuloa sateenkaariperheeseen Jinuli!" Hymyilen silittäen pojan kättä. Minä ja Taehyung molemmat sisimissämme tiesimme tämän olevan jotain muuta kui hetero, muttemme ikinä uskoneet sanoa sitä. Ikävä kyllä, tämä herätti minussakin toivoa. Olen ollut jo jonkin aikaa kusessa Seokjiniin, mutta tämä tuskin tietää tunteistani. Pahimmassa tapauksessa tämä satuttaa minua eniten.

"Kiitti Jimin, kiitti että ootte niin tukevia mua kohtaan." Seokjin halaa ensin minua ja sitten Taehyungia hymyillen.

"Nyt pitäis sitte varmaan kertoo jouluna vanhemmille etten tykkää pelkästään tytöistä, tai että tykkään vaan pojista..."

"Mä uskon että ne osaa ottaa sen paljon paremmin kun mun porukat" Hymyilen lempeästi. Kun kerroin puolitoista vuotta sitten olevani pan, he uhkasivat potkia minut pihalle ollessaan järkyttyneitä. He sanoivat, ettei heidän hyvin opiskeleva poika voisi mikään sateenkaaripannukakku olla, mutta nykyään hyväksyvät sen ja tarvittaessa tukevat minua.

"Sano sitte ku susta on hyvä aika. Mutta nyt, voiksä tulla auttaa meitä tai me päästään hädintuskin läpi?!" Lattialla istuva ystäväni kysyy vaihtaen aihetta, saaden meidät nauramaan