22. |Seokjin|

16 1 0
                                    

Tallustan kädet taskuissani kohti ruokakauppaa. Jostain kumman syystä minut laitettiin taas ostamaan ruokaa, vaikka minä sitä teenkin. Alan olemaan päivä päivältä enemmän huonetovereiden äiti. En tosin valita, saanpahan puuttua poikien tyhmiin riitoihin.

Poikkean joulutorilla samalla matkaa. En tee kylläkään muuta kuin katson pikaisesti sen läpi, huomenna kerkeäisimme vaikka kaikki seitsemän lähtemään perinteen vuoksi tänne. Olihan se viimeinen päivämme ennenkuin lähtisimme perheiden luokse.

Astuessani kaupan parkkipaikalle, silmäni laajenivat. Autojahan on aivan järkyttömästi! olen kauhean onnellinen, että kerkesin paketoida kaikki lahjat, sillä täällä menisi aikaa. Ja pojat saavat olla tyytyväisiä jos saan edes mitään ruokatarvikkeita mukaani. Pelkästään sisälle pääsy tuotti ongelmia, eihän tämä nyt ole yhtään kivaa. Miksi aina kaikkien pitää samaan aikaan tunkea kauppoihin?

Kun olen päässyt hieman väljemmille vesille kiertämään, alan muodostaa kauppalistaa päähäni. Sen pitäisi olla jotain sellaista joka säilyy pitkään, tai se syötäisiin heti pois. Kaapissamme ei ole tälläkään hetkellä edes maitopurkkia, vaikkemme niin hirveästi sitä yleensä juo. Koska olen jo valmiiksi leipien luona, päätän ottaa ainakin niitä.

Valkattuani leivän  haen voita. Pärjäämme kaikki yhden päivän ilman täytteitä, joten turha niitä on ottaa homehtumaan. Katseeni käy valmiilla salaateilla ja  kävelen sinne. Tarvisihan meidän syödä vielä tänään jotain. Muistelen jokaisen lempparisalaatin ja laitan ne ostoskoriini. Haen vielä mehua, ja hieman herkkuja. Olihn meillä joulukalenterit, mutta silti.

Päästyäni muutaman ostokseni kanssa kassajonoon, huokaisen. Odotus tulisi olemaan niin pitkä, että kaivan puhelimeni ja pelaan jotain älypeliä sillä. Mukavaa ajanvietettä ainakin. Voroni vihdoin koitettua, läimäisen korttini nopeasti lukijaan ja kuitin saatuani siirryn pakkaamaan. Haluaisin takaisin asunnoille ennen pimeää.

Tarkistan nopeasti ottaneeni kaiken mukaan ja suuntaan ulos. Ihmeellistä on, että siinäkin muiden pitää hidastella. Kaipa jää on kaatanut tänään jo niin monta vanhusta

"Toivottavasti ne ei kuole nyt siellä nälkään" Huokaisen pidellessäni muovipussia täynnä ostoksia kädessäni

Takkatulen äärellä {joulukalenteri 2k19}Место, где живут истории. Откройте их для себя