Takkatulen äärellä {joulukalenteri 2k19}

14. |Yoongi|

Makaan haukotellen sänkyni reunalla ummistaen unisia silmiäni. Ei mitenkään oikein huvittanut herätä näin aikaisin, olihan nyt lauantai. Nostan itseni väksin hetken huppariin hautautumisyritysten jälkeen, ja lähden laahustamaan jääkaapille. Kaivan sieltä maidon ja laitan kahvikoneen valmiiksi tekemään minulle kunnon herätyksen.

Istahdan pieneksi hetkeksi selaamaan puhelintani, etten aivan nukahtaisi. Kahvini oltua valmis, otan sen viereeni juoden sen rauhassa samalla kun viestittelen juuri heränneelle Hoseokille. Tämä oli luvannut tulla pian ovelle melkein valmiina, joten siirryn takaisin huoneeseeni vaihtamaan pelivaatteet ylleni. Onneksi molemmat peliasuni olivat puhtaat.

"Siinähän meidän korisjumala onkin!" Hoseok hihkaisee hiljaa avatessani pojalle oven. Virnistän haukotellen, ja kertoen muiden nukkuvan vielä.

"Mitäs sä oot syöny, kai sä varmasti jaksat pelata tänään hyvin?"

Vilkaisen poikaa siristäen kummissani silmiäni ja osoitan kahvikuppia sekä kuivaa leipää, josta olin haukannut muutaman kerran. Tämän ilme oli hieman järkyttynyt, mutta se katosi pian virneeseen.

"Ei hätää, Eomma-Hobi on täällä. Eihän meidän pikku Yoongi voi mennä tyhjällä masulla pelaamaan!" Hoseok hymyili tunkeutuen ohitseni jääkaapille etsimään pekonia tai kananmunia. Päätän vain luovuttaa vaikkei minua huvittanut syödä yhtään enenpää ja suuntaan pakkaamaan pelilaukkuani.

Nakkaan kaapistani mustan pelilaukkuni sänkyni päälle alkaen tarkistamaan mitä siellä on. Löydän polveeni kuuluvan tukeni, koripalloni, kaksi vesipulloani, kenkäni sekä vanhoja suojiani varalle. Taittelen siististi mukaan toisen peliasuni ja heitän verkkavaatteet päälleni. Päähäni astettelen vielä pannan estääkseni hiusten tulon tielleni.

"Valmista, voit syödä tän vaikka matkalla" Ystäväni hymyilee osoittaen kieltämättä herkullisen näköistä leipää lautasella. Nyökkään kiitollisena vieden pelilaukkuni kenkieni luokse ja varmistan kaiken olevan mukana. Sitten palaan Hoseokin luokse ottaen leivän suuhuni, syön sen valittamatta sillä tiedän kuina paljon tämä tykkää sisimmissään huolehtia muista.

"Eiköhän mennä niin kerkeän lämmitellä" Mumisen suu täynnä leipää ja palaan poika perässäni eteiseen pukemaan.

Kävellessämme kohti tiloja, joissa pelini ovat kuuntelen Hoseokin ystävällistä puhetta. Kun olemme kahden, yleensä se menee niin, että minä pysyn melkein kokoajan vaiti ja tämä saa päästää kaiken mitä mieleensä tulee ulos. Se on ihan hyvä näin, ja tiedämme molemmat sen.

Autettuani ystävääni löytämään hyvän istumispaikan katsomosta, kiiruhdan äkkiä pukuhuoneeseemme. En päässyt kapteenimme tuijotusta karkuun astuessani sisään muut jo valmiina.

"Mikä siinä on ettei kukaan osaa olla ajoissa? Nyt sinäkin Yoongi!" Pahoittelen hiljaa tuhahtelevaa kapteenia laittaen kaikki varustukseni päälle ja täyttäen pulloni. Tehtyäni pikaiset juoksut pienessä pukkarissamme ja muutkin kuntoiluliikkeemme, siirryn muiden kanssa saliin. Vierasjoukkue oli myöskin lämmittelemässä ja menen kiltisti jonomme perälle koripallo mukanani.

Ensimmäisen pelin loputtua, meillä on yhden pelin mittainen tauko eli noin tunnin. Heitän verkkarit ylleni miettien hetken vessassa, peilin edessä edellistä tulosta. En ehkä ollut paskimmillani mutta silti, en voi ymmärtää muutamaa asiaa jota äsköisessä erässä tein.

"Mut voidaan potkia pian ulos jos en skarppaa" Mumisen avaten vessan oven. Etsin tieni yksinäisen Hoseokin luokse, joka istuskeli kahviossa. Tämä vilkutti minulle ystävälliseen tapaansa

"Sieltähän se Yoongi tulee! Miltä voitto maistuu?"

Istun hetkeksi pojan viereen kohauttaen olkiani pienesti. "Ihan hyvältä kai, en vaan ymmärrä mitä mä säädin tuolla kentällä"

Huomaan Hoseokin kasvoilla tuomitsevan katseen. "Hei sähän olit upee, teit ainaski neljä koria! Mä en pärjäis tuolla hetkeekää, koripallo on paljon vaikeemman näköistä ku lentopallo. Varmaan kopin ottaminenkin sais mut stressaamaan etten anna vastustajille pistettä" Tuo huudahti pienesti saaden minut hymyilemään.

"Kai se on niin.. No ens pelissä teen paremmin jos pääsen kentälle" Totean katsoen poijan tyytyväistä hymyä..