Takkatulen äärellä {joulukalenteri 2k19}

23. |Jungkook|

Kävelen vessasta huoneeseeni, joka on aivan sekaisin. Olihan pakkaamisen voinut aloittaa aikasemminkin, mutta tässä sitä taas oltiin. Kun palaisin tänne loman jälkeen, pitäisi heti alkaa siivoamaan.

Istun lattialle laukkuni viereen. Jälleen kerran painan spotifystä soittolistani uudelleen päälle ja tarkistan mitä minulla oli jo mukana. En tarvinnut paljoa, en vain tiennyt mikä on turhaa painoa ja mikä ei. Lisään sinne muutaman hupparin ja collaripaidan kun niin kovasti tykkään käyttää niitä vanhemmillani. Housuja sieltä löytyy minulle jo tarpeeksi, mutta silti muutamat ovat jälleen eksyneet laukkuni pohjalle. Noh, eikai niitä liikaakaan voinut olla.

Kurotan läppärilleni ja otan tuon laturin. Lomalla kuitenkin pitäisi tehdä töitä ja en nauti hirveämmin ajatuksesta, että kaikki tehtäisiin viimeisenä viikkona. Niin on käynyt jo liian monta kertaa. Asettelen läppärini hyvin laukkuuni ja käyn päässäni listaa läpi. Mitähän vielä tarvitsisin?

"Pojaat, kuinka valmiita te ootte?"

"Ömm, aikalailla, joitai kirjoja puutuu" Huikkaan takaisin nakatessani toiset kuulokkeeni vielä mukaan. Loput kerkeäisin sitten huomenna ottaa, jos jotain muuta muistan.

"Pitäiskö meidän lähtee torille vielä? Kysyttäis noita toisiaki mukaan" Seokjin kysyy minun rehatessani eteiseen omaa laukkuani. Siellä oli jo pojan oma ja Jiminin toinen laukku. Olen ihmetellyt miten tämä jaksaa aina kuljettaa kahta laukkua mukanaan, minulla menee hermot yhteenkin joskus.

"Musta se vois olla ihan kivaa" Sanon haroen hiuksiani

"Joo mulle kyllä käy! Onks joku muuten nähny mun sitä Japanin kirjaa? Mä en löydä sitä mistää" Hoseok huutelee huoneestaan.

"Juujuu ihan sama mulle on. Kunhan tuolla ei oo liian kylmä" Jimin virnuilee ja minä avaan kämppämme oven.

"Mä käyn sanoo niille että lähetää kymmenen minsan päästä"

Oven suljettua kävelen muutaman askeleen verran koputtaen sitten toiseen, samannäköiseen oveen. Sen avaa Yoongi, jolla on tapansa mukaan päällään pipo, sen päällä huppu ja kuulokkeet jotka tuo siirtää kaulalleen.

"Ootteks jo pakannu? Lähettäis nimittäi kymmenen minsan päästä tonne torille viel yhes" Selitän astuen sisään pojan minun päästäessä. Eihän tuo mitään oikein sanonut, nyökkäsi vain pienesti.

"Kuka tuli?" Kuulen Taehyungin äänen jossain ja menen tuon luokse. "Aa Kookie, moi" Poika hymyilee laatikkohymyään minulle

"Oho, mihin se sotku-Tae on kadonnu minkä mä tunsin?" Naurahdan katsoessani puhdasta huonetta. Voisin uskoa että minun ja tuon huoneet ovat jotenkin ihmeellisesti vaihtuneet.

"Haha, eikö ookkin ihme?"

Kymmenen minuuttia kului nopeasti ja pian olemmekin kaikki seitsemän ulkona, kävelemässä kohti toria. Juttelemme mitä mieleen tulee, nauramme ja pelleilemme hieman, sitä normaalia. On mukavaa että saan viettää näiden poikien kanssa iloisia ja surullisia hetkiä.

"Vika torilla tarjoo ne makkarat!"Hoseok yhtäkkiä huudahtaa lähtien pinkomaan kohti toria. Taehyung ja minä lähdemme perään nauraen jotain, Jiminikin yrittää mutta kaatuu satuttamatta kuitenkin itseään.

"Saatanan kivett!" Poika kikattaa maassa, vaikuttaisi jopa siltä että hän olisi hiukan kännsissä vaikkei niin olekkaan.

"Noni nyt Jiminssi ylös sieltä ja älä kiroile!" Seokjin toruu äitimäisesti, vaikka nauraakin.

Päästyämme elossa torille asti, suuntaamme makkaroiden luokse. Viimeiseksi saapunut Namjoon joutuu kaivaa lompakkonsa esille ja maksaa kaikille, mutta myyjän ollessa kiltti tuo saa yhden ilmaiseksi. Nautimme jokainen makkaroitamme naureskellen toistemme ilmeille.

"Ollaanhan me kavereita vielä ensivuonnakin?" Kysyn, vaikkei vuosi nyt vaihdukkaan. Haluan vain varmistaa ettei tämmöiset muistorikkaat päivät jää muistoihin

"Ollaan ollaan tyhmä. Nyt syödään että mä pääsen nukkumaan, sänky on kutsunu mua heti kun lähettii" Yoongi tiputtaa saaden jokaisen meistä nauramaan, niin että vatsaankin sattuu..