Takkatulen äärellä {joulukalenteri 2k19}

6. |Yoongi|

Herään ajatuksistani jonkun tuupaattua minua, on ruokavälkkä ja oleilen itsekseni käytävällä selaten puhelinta. Käännän pääni ja huomaan minua pidemmän, pähkinähiuksisen pojan vieressäni.

"Mitä seuraavaks?" Tuo kysäisee ja osoitan päälläni matikanluokkaa tympääntyneenä. Tämän kasvoille syntyi pieni virne

"Noh, Yoongi, lintsataanko loppupäivä? Ei mullakaa mitää tärkeetä oo. Mä löysin yhen hyvän paikan josta saa sitä väkevämpää"

Mietin hetken kunnes päätän nyökätä, eihän tosiaankaan minulla ollut minkäänlaista intoa opiskella.                                                                                                                                                                              "Nähdään siinä kiskal viiden minuutin päästä, Alex"

Katson kuinka minua pidempi oppilas katoaa väkijoukkoon, odotan hetkisen ennenkuin suuntaan kohti rakennuksen ulko-ovia. Helppoahan täältä oli lähteä ellei kukaan opettajan silmäterä näkisi poistumista. Minut kuitenkin pysäyttää jonkun toisen porukan kundi ja tuijotan tätä odottavasti.

"Pelle nakkaa biitti, ollaa kuultu että sulla on hallus vähä namui" Tämä sanoo vetäen minut lähemmäksi porukkaa, en yhtään ihmettele lyhyen pinnani kulumista tälläisessä tilanteessa.

"Sori, en tunne teitä eikä mulla oo nyt aikaa jäädä hieroo kauppoi, katellaa ensviikol uudestaa? Rottii multa ei löydy mut kirkasta ainaski" Sanahdan hiljaisesti ja tämän nostaessa minua paidasta seinille, en kestä tämmöistä pelleilyä selvinpäin ja huomaan nyrkkini olevan valmiina iskemään suoraan leukaan. Estän itseäni kuitenkin lyömästä liki tuntemattomia ihmisiä ihan turhasta syystäkin.

Vaikka pieni ihminen olenkin, onnistun huonoilla puhetaidoillani saamaan itseni naarmutta maantasalle. Käännyn katsomaan porukkaa muistaakseni näiden naamat

"Se on siis sovittu, katokki että tuot oikeeta tavaraa silloin"

Nyökkään ja käännyn sitten kohti ovia poistuakseni ulos, tarvitsen nyt sitä juotavaa enemmän kuin ajattelin. Onnistuttuani pääsemään koulun alueelta huomaamattomasti, suuntaan jo hieman kiireisin askelin kohti kioskia. Alex ei pitänyt myöhästelystä.

"Sieltähän sä tuut! Oliko kakkosella vartiointi päällä vai mikä kesti?"

"Kolmosessa tänää, mut pysäytti jotku nuuskahirmut jotka luuli mun myyvän. Siks kesti heh" Kerron hiukan pahoitellen. Saatuani anteeksi, suuntaan pähkinänruskeat hiukset omistavan pojan perään kohti paikkaa josta löytyisi jotain meille kiinnostavaa asiaa.

Saavumme hieman pimeälle kujalle joka oli melkein tyhjä, lukuunottamatta meitä ja yhtä toista tummiin pukeutunutta henkilötä. Mietin paljonko järkeä koko hommassa oli kun odotan Alexin kommunikointia toisen henkilön kanssa. Pian pojalla onkin kädessä täysi pullo.

"Paljonko sulla tohon meni?" kuiskaan odottaen miehen lähtöä

"Noin vitone, aivan pilkkahintaan" Tämä naurahtaa avaten korkin maistaakseen kunnolla. Otan kuitenkin pullon käteeni ja otan suuni täyteen, valmiina  aloittamaan taas känniputken.

"Hei Yoongi!"

En muista loppupäivästä juuri muuta kuin juomisen jokapaikassa Alexin ja parin meidän kaverin kanssa, sekä meidän upean kauppareissun joka päättyi melkein ostoskärryjen väliseen kolariin. Nyt kuitenkin olen taapertamassa melkein yöllä lähimmän kaverini luokse kerrostaloon yöpymään, olihan asuntolat kauenpana. Pääsen juuri ja juuri rakennuksen portaille istumaan odottaen sitten vastausta ystävältäni puheluun turhaan. Onnekseni mukava nainen päästi minut aulaan odottamaan tämän heräämistä tai paluuta.

Odotellessani hetken istuen lattialla, väsymys ja mukava lämpö saattavat minut untenmaille. Tiedän jo minkälainen päänsärky huomenna herääminen olisi..