Takkatulen äärellä {joulukalenteri 2k19}

15. |Taehyung|

Istun koekirjojen keskellä sänkyni vieressä. En siis ilmeisesti voinut päntätä kokeeseen pehmeällä sängyllä, vaan kovalla lattialla. En ole ollut tässä kuin tunnin ja perseeni kadotti jo tunnon.

"Mä saan tästä hylätynn!! Tän siitä saa ku on kolmelta peräkkäiseltä tunnilta pois!" Marisen yksinäni hakaten päätäni kirjoihin, olinhan kämpässämme yksin. Yoongi on tapansa mukaan ties missä ja Namjoon kaipa lähtenyt Jungkookin kanssa salille.

Päätän vain luovuttaa hetkellisesti ja pitää pinen tauon. Ehkäpä aivoihini virtaisi paremmin tietoa jos tekisin jotain muuta. Nousen ylös laahustaen sitten jääkaapille. Laitan kahvikoneeseemme jonkun uudenmakuisen kahvin, ja käynnistän sitten sen.

Alan aikani kuluksi hyräilemään jotakin joulubiisiä, joka oli soinut päässäni jo viikon. Tosin eihän se minun vikani ollut, että sitä samaa kappaletta oli soitettu kerrasta toiseen.
Ilmeisesti päivän postimmekin oli päättänyt saapua, sillä näenkin pöydällä kasan lehtiä tuotu omasta postilokerostamme. Koska kahvini oli vasta lopetusvaiheessa, alan pläräämään kasaa turhia mainoksia läpi.

"Minulle? Milloin mä oon alkanu saamaan kirjeitä?" Ihmettelen huomatessani ohuen kirjeen lukuisten papereiden seasta. Avaan sen otettuani valmiin kahvini toiseen käteeni. Se oli mukavan kuumaa ja makukin oli yllättävän hyvä.

Avattuani varovasti kirjekuoren, silmääni iskee ensimmäisenä paperinpalaan täynnä tekstiä

'Heippa Taehyung! Mukavaa joulunaikaa sinne asuntolaan:) Me haluttais antaa sulle synttärilahjaks kaks lippuu sun lempi bändin keikalle. Ollaan tosi pahoillamme ettei päästä käymään sun juhlakahveilla, joten toivottavasti tämä korvaisi sen. Rakkaudella: Kummisi Luca ja Mira♥️'

Suuni vääntyy pakostakin hymyyn, kun huomaan kaksi keikkalippua Day6 kiertueelle. Pääsisin jonkun kanssa Seouliin katsomaan sitä tammikuussa! En voi jostain syystä lopettaa hymyilyä ja hypin innoissani samalla kirjoittaen kiitos-viestin kummitädilleni ja -sedälleni puhelimella. Sitten päätän vain soittaa täysillä lempibiisiäni, en voi uskoa että näen heidät livenä!

Pidettyäni oman fangirlhetkeni, alan pohtia kenenkä kanssa lähtisin tammikuussa. Mieleeni tulee heti ensimmäisenä Jungkook, mutta sitten muistan pojan sanoneen tetistä joka osuu ikävästi keikan päälle. Jimin, paras ystäväni pikkukersasta lähtien varmasti nauttisi lähtemisestä mukaani, emme edes ole viettäneet aikaa kahdestaan sitten lukioon pääsemisen jälkeen. Kirjoitan muistiooni tuon ylös, että muistaisin kysyä pojalta asiasta ja suljen sitten puhelimeni tallustaen hieman viilennyt kahvi kädessäni huoneeseeni.

"Okk, mä osaan tän.. Mä pääsen kyllä tästä läpi.." Mumisen istuen jälleen lattialle. Hörppään kahvistani hieman ja palaan lukemisen pariin, vaikka kuinka ärsyttävää se olisikin. Alan jälleen kerran jankkaamaan päähäni tietoa samoista asioista, kuin viimeset puolitoista tuntia. Meinaan aluksi laittaa lisää musiikkia soimaan taustalle, mutta äyän sen vain häiritsevän keskittymistäni. Tuskin kuitenkaan satunnaisella tanssimisella pystyisi sisäistämään tätä suurta koealuetta.