Takkatulen äärellä {joulukalenteri 2k19}

7. |Jungkook|

Herään puoli kuusi aamulla siihen etten saa enää unta. Pyöriskelen peittoni kanssa hetken kunnes päätän vihdoin nousta, tiedän etten tästä enää nukahtaisi. Näin on käynyt jo liian monesti, onhan minulla ongelmia unien kanssa. Noustuani ylös ja vaihdettuani vaatteet urheiluvaatteisiin, kävelen hiljaisesti keittiöön juomaan lasillisen vettä.

Kun olen valmis ja tarkistanut kaiken olevan hyvin, laitan kuulokkeet päähäni, kirjoitan viestin ryhmäämme ja poistun kämpästämme asuntolan käytävälle. Kuten aina, hiljaisuus on ottanut vallan ja olen ainut joka saattaa olla edes hereillä. Rauhallisin askelin kävelen ulos ovista ja alan miettimään mukavaa lenkkireissua itselleni. Päädyn 2 tunnin ja 30 minuutin reissuun, sillä arvelen sen vievän energiaani sopivan verran

"Jos mä lähen jotaki uutta reittii nii ei aika tuu ainakaa nii pitkäks"

Lähden kävelemään lämmitellen jalkojani kohti lenkkipolkua, joka sijaitsi aika lähellä yhdessä puistossa. Vaihdan kuitenkin pikaisesti hölkkään kylmän viiman tullessani lävitseni, olin unohtanut talven tulevan näinkin nopeasti ulos vaikka olihan nyt tosin jo joulukuu. Annan kulkiessani tummanruskeiden, hieman kiharien hiuksien tulla silmilleni ja nautin vain mukavasta vapauden tunteesta. Jos olisi vielä valoisempaa, olisin voinut kuvata matkallani jotain.

Suosikkibiisini voimalla olenkin pian päässyt lenkkipolulle ja kiertänyt sitä muutaman kerran. Kunnon lenkki tekee minulle todellakin terää, vaikken olekkaan vasta ollut ulkona kuin noin 45 minuuttia. Jaloissani alkaa silti jo hieman heikottaa aamupalan lykkäämisen vuoksi, enkä halunnut oikein pyörtyä tänne odottelemaan kunnes joku minut päivemmällä huomaisi. Siispä suuntaan lähimpään kauppaan josta saisin itselleni jonkun proteinijuoman.

Kävellessäni puistosta takaisin kadulle ja ohittaessani kerrostaloja, huomaan jotenkin tutun näköisen möykyn yhden niistä alakerrasta. En nähnyt paljoa, mutta minusta tuo näytti Yoongilta, täysin samat vaatteetkin kuin eilen! Yritän koputtaa ikkunaan ja oveen saadakseni pojan heräämään, koska ovi oli lukossa.

"Miten se ei herää ja miten mä meinaan päästä herättämään sen?" Mutisen itsekseni kunnes huomaan jonkun tulevan hissistä ulos. Saatuani tämän huomion, yritän epätoivoisesti pyytää oven avausta.

"Niin onko sulla joku hätäkin vai?" Joku asukkaista kysyy avatessaan oven. Kerron pikaisesti että tulen vain noutamaan ystäväni tuosta aulasta ja pääsen sillä sisään.

Asukkaan lähdettyä kyykistyn Yoongin viereen ja yritän herätellä poikaa hellävaraisesti. Tämä hädintuskin hievahtaa vaikka kuinka yritän kärsivällisesti. Päätän soitta Jiminille, toiselle herkkäuniselle sillä tiedän tämän heräävän puhelimensoittoon toisinkuin muut.

"Ha-Haloo, Kook miks sä soitat tähänaikaan aamulla?" Kuulen puhelimesta unisen äänen

"Mä löysin Yoongin jonku kerrostalon aulasta sammuneena ku olin menossa kauppaan hakemaan energiaa lenkille. Jätkält on puhelin simahtanu ikuisus sitte joten siinä syy kaikkiin niihin piippauksiin ja vastaamattomiin puhelimiin. Mä meinasin että voiks sä keittää jotain lämmitä juotavaa jos mä toisin tän meille, täs aulas on loppujenlopuksi ollu aika kylmä yöllä ja Yoongi voi paleltuu" Selitän yrittäen herätellä mustatukkaista poikaa.

"No kai mä voin, älä sä ny sitte ittees vilustuta myöskää jos siellä lenkillä kerran oot. Pidän puhelimen auki jos jotain tulee"

Suljen kiittäen puhelimen ja katson poikaa huokaisten, eikai muukaan tässä auta. Taituroin pienikokoisen Yoongin reppuselkääni niin että pidän tuon käsistä ja jaloista kiinni kahdella kädellä. Alan hitaasti liikkumaan pois rakennuksesta ja muutaman kilometrin päähän takaisin kohti asuntolaa, käyhän tämäkin kuntoilusta.

Hyvin vaikean vartin kuluttua, saavun kämppämme ovelle poika edelleen nuoppuen selässäni. Jimin avaa hymyillen väsyneenä oven ja päästää meidät sisään, vien ensin Yoongin sohvalle makaamaan ennenkuin riisun melkein puhtaat lenkkatini ja takkini. Kävelen sitten takaisin kaksikon luokse.

"Mä käyn nyt ainaki suihkussa, sä voit yrittää herätellä sitä jos haluat yrittää. Voi olla että mä oon vaa liian hellävarainen ihminen" Hymähdän pienesti suunnaten suihkuun peseytymään