Tämä Jouluun sijoittuva BTS tarina kertoo seitsemästä lukiolaisesta pojasta jotka ovat samassa asuntolassa, kahdessa eri huoneessa. Kaikkea tylsästä huvittavaan kerkeää tapahtua ennen itse pukin saapumista ovelle, oletko valmis kulkemaan näiden kave...
Melkein viikon kuluttua, oli aika palata takaisin. Mustahiuksinen, ajatuksiinsa hukkunut poika istui junassa kohti Busania selaten puhelimestaan kuvia. Ne oli otettu joulun aikana ja niihin kätkeytyy muistoja tämänvuotisesta lomasta. Kuvista näkyy kuinka jokainen sukulainen oli todella nauttinut toistens seurasta.
Pojan katse nousee ikkunaan kuunnellessaan junasta kuuluvaa ilmoitusta. Vaikka tuon korvilla oli kuulokkeet, kuului se silti liiankin hyvin läpi. Ilmoitus ei edes ollut mikään tärkeä, vaan joku ilmoitus ravintolavaunun tarjouksesta. Suurinosa tästäkin vaunusta on jo kadonnut sinne, joten olisi turhaa änkeä mukaan.
Pian puhelimen näyttö valaistuu ja tämä saa ilmoituksen puhelimeensa. Avattuaan lukituksen, poika huomaa sen olevan viesti ystävältään.
Oops! This image does not follow our content guidelines. To continue publishing, please remove it or upload a different image.
Hymy nousee Taehyungin kasvoille tuon sulkiessa näytön. Ei todellakaan ollut enää pitkä aika ennenkuin hän taas näkisi ystävänsä kasvot, vaikka viime kerrasta ei ollut vielä edes viikkoa. Tavaroiden tarkistamisen jälkeen, poika istui valmiina lähtemään ulos junasta heti pysähdyksen tultua. Tuo kaipasi ystäviään, kieltämättä kotona oli osittain aika tylsää. Vaikka kyllä pikkuserkut olivat hauskoja tyyppejä.
"Seuraavana Busan"
Kuulutuksen kuultuaan, Taehyung keräsi kaikki tavaransa jo kasaan. Muut matkustajat ruokavaunusta olivat hiljalleen palanneet paikoilleen ja tuo oli laskenut kauanko aikaa oli jokaisen välissä. Kun vihdoin tämä pitkään odotettu pysähdys tuli, poika kiltisti odotti junan täydellitä pysähtymistä. Sitten tuo suunnisti lähimmästä ovesta ulos.
Kävellessään laiturille, Taehyung huomasi ystävänsä je he hänet. Yllättäen, jokainen kuudesta pojasta alkoivat laulaa onnitteluja, toiset äänekkäämmin kuin toiset. Pojan kasvoille muodostui ensin hämmästys, mutta yllättyntyt hymy löytyi pian takaisin.
"Mä olin jo ihan unohtanut että mulla on synttärit tänään!" Hihkaisen halattuani jokaista.
"Sä unohdit koska oot syntynyt?! Okk Tae" Hoseok ei pystynyt hillitsemään nauruaan ja melkein horjahti Seokjinin päälle
"Hei sokeripommi rauhoitu, meidän pitäis syödä vielä!"
"Syödä, mitä?" Mustahiuksinen poika kysyi tuntien kasvaneen nälän mahassaan.
"Me mennää syömään porukalla, Hobi ja Jinuli lupas maksaa" Jungkook hymyili roikkuessaan kiinni unisessa Yoongissa, joka näytti jopa hieman kärttyiseltä. Kaipa unet ovat jäänyt vähemmälle töitä paiskiessa tai jotain.
"Eli mennäänkö me nyt heti vai heitänkö mä nää asuntolaan?" Taehyung kysäisi osoittaen tavaroitaan.
"Ota ne vaan mukaan, tässä alkaa olla muillakin aika kova nälkä vai mitä Jimin" Namjoon naurahti katsoen Jiminiä, tuo oli vissiin eleillään kertonut nälästään
"Tehdään näin, näyttäkää tietä"
Tosiaan, tän vuoden joulukalenteri oli nyt sitten tässä, ylihuomenna on jo 2020:0 Mä syvästi toivon, että nautitte edes joistain luvuista, huomaa varmaan missä mulla on loppunu aika tai moti. En luultavemmin tuu tekee tätä ensvuonna, koska tää oli vähän stressaavaa mutten sano mitää. Olihan tää tavallaa ihan kivaa ja sain mun ekan kirjan täysin valmiiks:3 Hyvää uttavuotta valmiiksi, ja tottakai Taen päivää!~✒️
