Kipu oli sanoinkuvaamatonta, kun hän liikautteli keihästä pienin nykäyksin olkavarressani. Ohut terä sahasi syvemmälle lihaani, ja vingahtelin kimeästi hengitykseni muuttuessa nopeaksi ja pinnalliseksi.
"Minä voin aiheuttaa sinulle niin paljon ki...
En osannut olla normaalisti hänen kanssaan, kaikki oli niin vaivaannuttavaa. Vaikka hän olikin kohtelias ja ystävällinen, en vain uskaltanut olla... mitenkään. Ja kirjaston avulla paljastamani salaisuus ei auttanut asiaa mitenkään. En tiennyt mitä ajattelin siitä, että he olivat ihmissusia. Tai näin ainakin vahvasti oletin, sillä käyttäytyminen ainakin sopi kirjojen kuvauksiin.
Noah oli tietysti Alfa. Kaikki olivat yrittäneet aluksi puhua hänestä hänen tittelinsä mukaan, mutteivät voineet koska olivat puhuneet minulle. Hän oli fyysisesti lauman vahvin ja isoin, ja hänellä oli sananvalta kaikkiin alempiarvoisiinsa.
Ja se taas tarkoitti sitä, että minä olin... Laque. Minun pitäisi johtaa Noahin laumaa ja auttaa heitä, olla ikään kuin heidän sijaisäitinsä. Ajatus oli pelottava ja ahdistava. Miten minä pystyisin pitämään heistä huolta, kun en osannut pitää edes itseäni kunnossa? Miten voisin koskaan olla onnellinen, jos niin sanottu rakkaus olisi pakotettua?
En pelännyt heitä sillä tavalla, jolla minun olisi luultavasti pitänyt, mutta olin todellakin hämilläni ja paniikissa.
En ylipäätänsä pitänyt miehistä. Tiesin, että tällainen sukupuolisyrjintä ja yleistäminen ei ollut ihailtavaa, mutten voinut mitään itselleni. Isä oli ollut enemmän kuin tarpeeksi aiheuttamaan mielenterveysongelmia, ja kun siihen lisätään vielä kaikki kuulemani seksuaalirikokset... Olin liian ennakkoluuloinen, mutta mieluummin katsoisin kuin katuisin.
Huoneessa porissut puheensorina loppui kuin veitsellä leikaten, kun viisi silmäparia kääntyi katsomaan minua. Nielaisin hermostuneena ja sipaisin hiukseni toisen korvan taakse. Olivatko hekin ihmissusia? Voi ei... Sydämeni löi raskaasti, tunsin sen sykkeen rintaani vasten.
Paikalla oli kolme tyttöä ja kaksi poikaa, ja he kaikki katsoivat minua häivä arviointia silmissään. He olivat levittäytyneet huoneessa oleville sohville ja tuoleille ja makoilivat niissä niin rennosti, että paikka oli heille varmasti tuttu.
Poikia? Mutta hänhän sanoi tapaavani vain tyttöjä??
Yritin näyttää edustuskelpoiselta ja huolettomalta, joten otin hieman ilmeikkäämmän ilmeen kasvoilleni.
"Hei", heitin ilmaan. Ääneni oli vaisu ja arka, ja kirosin mielessäni. Kaikki jähmettyivät nanosekunniksi ja vilkaisivat toisiaan nopeasti. Niistä katseista tiesin heti, että tämä joukko oli tiivis kaveriporukka.
"Terve", nojatuolissa istuva tyttö vastasi ystävällisesti. Hänellä oli olanpituiset vaaleat laineet, joissa oli tummia raitoja, ja kirkkaat vaaleansiniset silmät, joiden värin näin jopa parin metrin matkan päästä. Hänen neutraali meikkinsä oli huoliteltu. Tytön kasvojen muoto oli elegantti, se muistutti sellaista seurapiirinaista, joka pukeutuu kalliisiin ihonmyötäisiin mekkoihin ja katsoo sinua nenänvarttaan pitkin kun kuljet ohi.
