Siivillä ajan [I] VALMIS

Luku 13

(osa 1)

Keskipäivän aurinko porotti taivaalla ja lämmitti puunlatvoja, sekä myrskyklaanin aukiota. Klaaninvanhimmat ottivat aurinkoa pesänsä edessä, kuningattaret vaihtoivat kieliä pentutarhan edessä samalla kun Pennut leikkivät, päällikkö istuskeli suurkiven päällä nauttien auringosta hänkin, ja parantajan pesällä työskentelevä Pulunlaulu sekoitti yrttiseaosta pesänsä edessä.
|
Valkotassu asteli aivan Korppitassun kyljessä kiinni, ja vilkuili jokiklaanin parantajaa, jota he olivat saattamassa leiriin. Parantaja vaikutti hieman jännittyneeltä, hänen häntänsä heilui hermostuneena. "Mikä se sinun asiasi Pulunlaululle on?" Korppitassu kysyi ja käänsi keltaisten silmiensä katseen vieraaseen parantajaan. Olivat he tietenkin ennen tavanneet, puolikuun kokouksessa. Korppitassu oli ollut siellä kaksi kertaa, ja pian tulisi kolmas kerta. "En voi kertoa sitä," Höyhenmarja vastasi, hänen äänensä ei ollut yhtä lempeä ja ystävällinen kuin Pulunlaulun, vaan enemmän tyyni ja välinpitämätön. Ehkä jokiklaanilaiset olivat kaikki sellaisia, haisivat kalalta ja kuulostivat välinpitämättömiltä. "Selvä se," Korppitassu naukui, Valkotassu oli varma, että kuuli tämän äänessä pettymystä. Myrskyklaanin leirin sisäänkäynti häämötti heidän edessään, ja Korppitassu kiiruhti muiden edelle, valmiina kertomaan leirissä oleville kissoille että kyseessä ei ollut tunkeilija. Ensimmäisenä tunneliin katosi Korppitassu, sitten Höyhenmarja ja viimeisenä perää pitävä Valkotassu. Leirin kissojen katseet kiinnittyivät lähes heti vieraaseen jokiklaanilaiseen, ja monien silmissä näkyi niin pahaa vihaa ja halveksuntaa, että edes Valkotassu ei ollut kokenut sellaista, vielä.
|
Höyhenmarja suunnisti heti odottavan Pulunlaulun luokse, Korppitassu oli jo ehtinyt kertomaan mestarilleen vierailusta. "Mikä asia on niin tärkeä, että hän vain tuli reviirillemme?" Valkotassu kysyi itseltään, vahingossa ääneen. Hän ei huomannut vieressään olevaa soturia, joka yllättäen vastasi. "Veikkaisin että Jokiklaanilla on jokin yrtti loppu, tai Tähtiklaani on lähettänyt jonkun käskyn kertoa jostakin Pulunlaululle," Kirkkaanoranssi kolli naukui. Valkotassun piti katsoa tätä hetki, kunnes muisti tämän nimen. Aurinkosiipi, se se  oli. "Miksei Tähtiklaani kertoisi asiaa vain suoraan Pulunlaululle?" oppilas naukui. Aurinkosiipi kohautti olkiaan. "Ehkä se ei pysty," kolli maukui ja lähti kohti riistakasaa, johon oli päivän mittaa kerääntynyt runsaasti riistaa. Valkotassu huomasi leiriin palaavan Sulkakarvan, ja ravasi tämän luokse. "Oliko matkalla ongelmia?" oppilaan mestari kysyi heti kuuloetäisyyden päässä. "Ei," Valkotassu vastasi ja lähti kävelemään mestarinsa rinnalla. Varapäällikkö nyökkäsi ja silmäili aukiota. "Syö jotain ja tutustu ystäviisi. Tämänpäivän retki riittää, huomenna on ensimmäinen Saalistus harjoituksesi heti auringonnousun aikaan, joten herää aikaisin," Sulkakarva naukui tavallisella tyynen terävällä äänellään ja lähti kohti Harmaatähteä, joka istuskeli valppaan näköisenä suurkiven päällä. Valkotassu vilkuili aukiota, Puumatassu ei ollut palannut ja Korppitassua ei näkynyt missään.

(Osa 2)

Valkotassu katsoi aukiota, ainoat oppilaat, jotka hän näki oli Kiurutassu ja Myrkkytassu, jotka keskustelivat oppilaiden pesän edessä tylsistyneen näköisinä. Suurinosa sotureista olivat vielä tekemässä töitään, metsästämässä tai partioimassa siis, ja Puumatassukaan ei ollut palannut mestarinsa kanssa. Parantajat olivat Kadonneet jonnekin, Pulunlaulu ainakin oli varmaan pesässään keskustelmassa Jokiklaanin parantajan kanssa.
|
Valkotassu huokaisi. Ilma oli hieman viileämpi kuin eilen, kiitos virkistävän tuulen, mutta silti oli kuuma. Asiaa ei helpottanut puoliksi musta turkki, joka tuntui lähes palavan kirkkaassa auringossa. Naaras ei nähnyt ystäviään, eikä todellakaan menisi Kiurutassun luokse, Niimpä hän lähti kohti pentutarhaa. Siellä Sammalsydän ja Hallalehti vaihtoivat kieliä auringonpaisteessa. Tuhkapentu ja Hiilipentu leikkivät keskenään sammalpallolla, ja Yöpentu katsoi sivusta hieman vaikean näköisenä. "Mitäs te puuhaatte," Valkotassu kysyi pennuilla näiden luokse saapuessaan. Kuningattaret olivat olleet valkotassulle hyvin ystävällisiä, ja Sammalsydän moitti pentujaan kun ne kutsuivat Valkotassua kotikisuksi. Hallalehti oli vielä tiineenä, Korppitassu oli kertonut että pentujen pitäisi syntyä ennen täysikuuta, eli pian. "Leikimme sammalpallolla," Hiilipentu vastasi ja samantien pennut lopettivat leikkinsä. "Miksi Yöpentu on yksin?" Valkotassu kysyi ja käänsi katseensa Yöpentuun, joka silmäili tassujaan. "Hän ei osaa leikkiä kunnolla," Tuhkapentu naukui tyynesti. "Ei häntä silti voi yksin jättää," Valkotassu naukui napakasti. Hiilipentu tuhahti, mutta näytti ymmärtävän asian. "Joo" Tuhkapentu mumisi ja loikki Yöpennun luokse. Valkotassu lähti kohti tuoresaaliskasaa, ja otti sieltä hiiren. Naaras asteli oppilaiden pesän reunamille, ja alkoi pureskella hiirtä nauttien joka puraisusta.