Siivillä ajan [I] VALMIS

Luku 18

Myrskyklaanilaiset palasivat leiriin, jossa Harmaatähti odotti kissojaan hermostuneena. "Ovatko kaikki kunnossa?" Pulunlaulu syöksyi kissojen joukkoon kysellen jokaiselta, olivatko he kunnossa. Korppitassu asteli huolestuneen näköisenä Valkotassun luokse, ja puski tämän lapaa. "Tähtiklaanin kiitos olet kunnossa. Olisi ikävää menettää paras ystävä," kolli naukui ja asteli Valkotassun kanssa sivuun, tutkien tämän muutamaa naarmua ja haavaa. "En tajua. Menimme auttamaan heitä, mutta yksi Tuuliklaanin oppilaista hyökkäsi kimppuuni ja yritti tappaa minua. Hän sanoi että "Myrskyklaanin ei olisi kuulunut osallistua tähän taistoon, tämä on Tuuliklaanin ja Varjoklaanin välinen asia"," Valkotassu naukui mietiskellen ja sävähti, kun Korppitassu levitti hetken päästä kipua lievittävää sörsseliä hänen haavoilleen.     "Outoa," Korppitassu naukui ihmetellen. "Mitäköhän Konnatähden ja Perhotähden välillä oikein on?" Valkotassu mumisi, enemmän itselleen kuin ystävälleen. "Korppitassu!" Pulunlaulu kutsui leirin toisella puolella. "Tullaan!" Korppitassu huudahti ja loikki pois näkyvistä.
|
Kissat olivat nopeasti kerääntyneet ryhmiin supattamaan ja puhumaan toisilleen. Harmaatähti oli kuulustellut mukana olleita sotureita, tai no lähinnä vain Leijonanharjaa ja Terälehteä. Alkoi olemaan auringonlaskun aika, ja taivaalta tihkutti hiljalleen vettä,toivottavasti yöllä ei tulisi myrskyä. Valkotassu istuskeli yksikseen aukion reunalla ja katseli ympärilleen. Jokin nykäisi hänen häntäänsä. Kun hän katsoi taakseen, mitään ei näkynyt. Naaras käänsi katseensa pois, ja jokin nykäisi hänen häntäänsä jälleen, mitään ei taaskaan näkynyt. Kun vielä kolmannen kerran jokin nykäisi hänen häntäänsä, naaras kääntyi äkisti, ja näki Yöpennun. "Iik," kolli kiljaisi ja juoksi äkkiä pentutarhaan, jättäen hämmentyneen Valkotassun sen suulle. "Ei minua tarvitse pelätä," Valkotassu kehräsi ja kurkisti sisälle pentutarhaan, nähden siellä leikkivät pennut. Emot olivat kumppaneidensa luona syömässä tuoreriistaa. "Kettu!" Tuhkapentu huusi ja loikkasi oppilaan pään kimppuun, kuitenkaan käyttämättä hampaita tai kynsiä. Oppilas päätti leikkiä mukana ja päästi suustaan pelottavia, murahtelevia ääniä, ei hän tiennyt miltä kettu kuulostaa. Pian kolme pikkuruista pentua olivat hänen kimpuussaan, ainoa joka ei leikkiin osallistunut oli Yöpentu, joka piileskeli emonsa pedillä.

Valkotassu kehräsi kun Pennut kiskoivat hänen häntäänsä ja leikkivät. Pentu aikojen muistot palasivat hänen mieleensä pakolla, mutta hän yritti sivuuttaa ne. "Valkotassu," Harmaatähden ääni kutsui. Oppilas käänsi katseensa ääntä kohti, ja näki valtavan kolli kävelemässä itseään päin. "Niin Harmaatähti," Valkotassu huokaisi a nousi istumaan, taivaan siniset silmät kimmeltäen. "Oletko nähnyt Sulkakarvaa? Hänen johtamansa metsästyspartio palasi ilman häntä," kolli kysyi huoli paistaen silmissään. ^On hän ennenkin lähtenyt omille teilleen^ Valkotassu tuhahti mielessään. "En ole," oppilas murahti ja kiskaisi häntänsä irti pentujen otteista. "Alan olla huolissani, hänen piti palata ennen auringonlaskua," harmaa turkkinen kolli maukui ja vilkuili levottomasta ympärilleen. "Eiköhän hän palaa," Valkotassu tokaisi ja lähti tassuttelemaan parantajan pesää kohti, olisi varmaan hyvä näyttää hänen kaulassaan olevat haavat korppitassulle.  Vastaan tuli Tiikerinsilmä, joka vaikutti Oudon levottomalta. Kolli vilkuili kissoja ja asteli tuoresaaliskasalle hakemaan riistaa, hän tuoksui kamalalta.
|
"Korppitassu," Valkotassu huhuili parantajanpesälle astellessaan. Salamana Korppitassu asteli ulos. "Niin?" kolli kysyi. "Ajattelin että voisin näyttää nämä haavat sinulle," Valkotassu mumisi ja katseli aukiota. Taivas oli edelleen hyvin harmaa ja tihkutti maahan kevyttä tihkusadetta. "Näytäppäs," Korppitassu naukui tärkeänä ja alkoi tutkia ystävänsä saamia haavoja. Ne eivät olleet kovinkaan syviä, lähinnä vain pintanaarmuja. "Eiköhän tästä kehäkukalla ja hämähäkinseitillä päästä," Korppitassu maukaisi helpottuneena ja livahti sisälle pesään, tullen pian ulos sörsselin ja seitin kanssa. "Tiikerinsilmä haisee omituiselta," Valkotassu totesi yllättäen ja vilkaisi kollin suuntaan, varmistaen että tämä ei kuulisi. "Ai ketunjätöksiltä? Joo, minä haistoin sen kun hän käveli ohitseni," Korppitassu tokaisi ja levitti jonkin näköistä mömmöä kipeisiin ja vielä vuotaviin haavoihin. Mömmö sai karvoista limaiset ja sotkuisen näköiset, lisäksi se haisi aika pahalta. Valkotassu tuhahti mietiskellessään, "Harmaatähti on huolissaan, koska Sulkakarva ei ole palannut leiriin," naaras naureskeli ja sävähti, kun hänen ystävänsä alkoi painella hämähäkinseittiä haavojen suojaksi. "Syytä olisikin, metsässä liikkuu paljon kettuja tähän vuodenaikaan," Korppitassu maukui vakavana ja nyökkäsi ollessaan valmis. "Minusta se on silti ihan turha huolehtia, kyse on kuitenkin varapäälliköstä, hän osaa puolustaa itseään," Valkotassu totesi ja seurasi ystävänsä työntekoa. "Sulkakarva on hyvin nuori varapäällikkö, hän on ollut varapäällikkönä vasta viisi kuuta! Harmaatähti halusi nuoren ja järkevän varapäällikön Seittihännän kuoltua," Parantajaoppilas naukui ja keräsi jäljelle jääneet mömmöt ja hämähäkinseitit, vieden ne pesään takaisin. "Sulkakarva on taitava kiipeämään, hän voi siis paeta petoja puihin," Valkotassu intti. Korppitassu asteli takaisin hänen luokseen ja  huokaisi. "Joskus pedotkin osaavat yllättää," kolli naukui hiljaa. Valkotassu tajusi vasta nyt, että kollin isä oli kuollut ketun raatelemana. "Niin kai sitten," Valkotassu naukui, hän ei haluaisi loukata Korppitassua, joten lähti kireänä oppilaiden pesälle. Olisi hyvä jos hän saisi nukkua hetken.

Puumatassu makoili pedillään oppilaiden pesässä ja nousi istumaan Valkotassun astellessa sisään. "Hei," kolli naukui tervehdykseksi, mutta ei saanut vastusta. Valkotassu oli väsynyt, vihainen, että hämillään. Naaras kävi makuulle pedilleen ja sulki korvansa muiden ääniltä, jopa Puumatassun. Juuri nyt hän ei halunnut kenenkään seuraa.
|
Ulkoa kuului huudahdus. Harmaatähden kutsu. Valkotassu oli huomaamattaan nukahtanut ja hätkähti hereille, kun Puumatassu ravisteli häntä. "Herää jo tähtiklaani sentään," Kolli naukui. "Mitä nyt," Valkotassu ärähti ja nousi turkki ihan takussa ylös. "Haarmaatähdellä on asiaa," Murattitassu naukui pesän suuaukolta ja loikki pois. "Enkö saa edes nukkua," Valkotassu naukui ja asteli ulos Puumatassun kanssa. Oli yö, mitä ihmeen asiaa päälliköllä muka olisi. Lähes koko klaani kuitenkin oli hereillä ja kokoontunut aukiolle katsomaan suurkivellä seisovaa Harmaatähteä. "Sulkakarvaa ei ole näkynyt sitten sen jälkeen, kun hän lähti metsästyspartioon auringon huipun aikaan. Haluan lähettää etsintäpartion etsimään häntä," päällikkö ilmoitti. "Keskellä yötä?" Mansikkanenän ääni oli ensimmäinen, joka puhui. "Ties mitä petoja metsässä on," Jyväturkki naukui seuraavana. Kissat alkoivat naukumaan vastaan, Harmaatähti näytti vihastuvan. "Hiljaisuus," kolli huusi ja koko aukio hiljeni. "Etsintäpartiota johtaa Leijonanharja. Ketkä haluavat mukaan?" hän kysyi ja silmäili kissoja. Tietenkin ensimmäiset mukaan haluavat olivat Sulkakarvan Sisaret Silkkikukka ja Juovaturkki. Seuraava halukas oli Puumatassu, josta näki, että tämä kaipasi hieman jännitystä. "Vielä yksi," Harmaatähti naukui. Valkotassu tuijotti tassujaan, kyse oli hänen mestaristaan. "Minä menen," naaras naukui ja nosti katseensa. "Hyvä, palatkaa leiriin ennen auringonnousua," Harmaatähti käski ja vilkaisi Leijonanharjaa, joka nyökkäsi vakavana. Kun muut myrskyklaanin kissat lähtivät nukkumaan levottomasti toisilleen supatellen, lähti Valkotassu ystävänsä Puumatassun kanssa etsimään kadonnutta mestariaan muun partion mukana tuona myrskyisenä yönä.