Siivillä ajan [I] VALMIS

Luku 4 (osat 1 & 2)

~ Pulunlaulun nk ~

Lintujen viserrys ja muiden eläinten äänet kuuluivat ympäri metsää. Viherlehden lämpimät auringonsäteet lämmittivät Myrskyklaanin leirin aukiota ja sillä oleskelevia kissoja. Klaaninvanhimmat loikoilivat auringonläikissä ja keskustelivat keskenään. Pennut leikkivät leikkejään, kuningattaret vieressään. Sammalsydän ja Hallalehti, klaanin kuningattaret, keskustelivat keskenään ja katselivat pentujensa leikkejä. Myrskyklaania oli siunattu pennuilla, ja klaani voi paremmin kuin koskaan.

Istuin yksin parantajan pesässä ja järjestelin yrttejä, olin päättänyt antaa Korppitassulle tämän päivän 'vapaata' ja tämä olikin ottanut rennosti ystäviensä kanssa. Kuulin aukiolta Harmaatähden kutsun, "Saapukoon jokainen oman riistansa metsästämään kykenevä klaanikokoukseen". Jätän yrttien lajittelun sikseen, ja astelin ulos, istahtaen pesän eteen katsomaan kissojen kokoontumista aukiolle. Sulkakarva, klaanin varapäällikkö, asteli ohitseni ja nyökkäsi tervehdykseksi, vastasin siihen nyökkäyksellä ja pienellä hymyllä. Harmaatähden katse kiersi kissa joukkoa, ja se pysähtyi hetkeksi minun kohdalleni, kuitenkin pian hän käänsi katseensa pois. "Olemme kokoontuneet nimittämään uuden oppilaan. Puumapentu, tulisitko tänne eteen," Harmaatähti naukui. Puumapentu, Harmaatähden ja Kuuralinnun pentu näytti enemmän emoltaan, kuin isältään. punertava vaaleanruskea kolli, jolla on tumman keltaiset silmät. Puumapentu asteli kissojen eteen, hänestä ei huomannut että tämä oli hermostunut tai innostunut, vaan kolli seisoi rintaansa röyhistellen isänsä edessä. "Puumapentu, olet saavuttanut kuuden kuun iän ja olet valmis soturioppilaan koulutukseen. Tästä päivästä siihen päivään asti, kunnes saat soturinimesi, sinut tunnetaan Puumatassuna," Harmaatähti aloitti juhlallisen seremonian, hänen ilmeensä oli vakaa, ei värähdystäkään esimerkiksi ylpeydestä. Sinun mestariksesi tulee Leijonanharja," Harmaatähti julisti. Heilautin häntääni ja vilkaisin tuota kullanruskeaa kollia, jota Leijonanharjaksi kutsutaan. Tämä nousi seisomaan ja asteli muiden eteen, ylväästi seisoikin. "Leijonanharja, olet valmis ottamaan toisen oppilaasi. Olet saanut hyvää koulutusta Kipinämyrskyltä, ja olet osoittanut olevasi uskollinen ja oikeudenmukainen. Odotan, että siirrät kaiken oppimasi uudelle oppilaallesi," Harmaatähti lopetti puheen yhtä juhlallisesti kuin aina, ja Puumatassu ja Leijonanharja koskettivat neniä. Klaani yltyi hurrauksiin, joihin minäkin lopulta yhdyin. "Puumatassu! Puumatassu!" klaani huusi uuden oppilaan nimeä, joka nyökkäili kiitokseksi hymyillen niille jotka häntä tulivat kehumaan.

En ollut huomannut luokseni tulevaa Harmaatähteä, ja olin hypätä ulos turkistani kun tämä ilmestyi viereeni. "Taisin saada piikin tassuuni," Harmaatähti maukui ja tiesin heti, että hän halusi puhua kahden kesken. Astelimme yhdessä pesääni ja katselin tätä kun hän istuutui. Harmaatähti katsoi muualle, hän näytti epävarmalta ja hermostuneelta. "Mikä on?" Kysyin ja astui lähemmäs päällikköäni. "Kuule Pulunlaulu, minä todella todella rakastan sinua, mutta tämä ei onnistu. Joku vielä huomaa suhteemme ja se olisi loppu meille molemmille," Harmaatähti maukui matalalla äänellä ja vilkaisi pesän suuaukkoa, kuin varmistaen että kukaan ei kuuntele. Katsoin Kelta silmäistä kollia hiljaa ja nyökkäsin. "Niin, ymmärrän," nau'uin ja istuuduin muutaman hännänmitan päähän. Harmaatähti huokaisi. "Ehkä voisimme viettää vielä yhden yön keskenämme, mutta se olisi sitten siinä. Ei enään yö seikkailuita, tai mitään muutakaan," päällikkö naukui, häntä selvästi sattui sanoa asiansa. "Tänään illalla," Mau'uin ja kuulin ulkoa askelia. Otin äkkiä päällikön tassun eteeni, ja esitin tutkivan sitä. "Harmaatähti, päivä partio haluaa ilmoittaa sinulle tunkeilijoista jokiklaanin rajalla," Sulkakarvan terävä ääni kuului pesän ulkopuolelta ja pian hänen päänsä ilmestyi sisälle. "Tullaan," Harmaatähti maukui ja vilkaisi vielä minua. "Ei mitään, voit mennä," Mau'uin ja nousin seisomaan, mennen yrttivarastoille ja aloin jälleen järjestelemään yrttejä. Tänään illalla.

(osa 2)

Kimmeltävä kuu ja tähdet ilmestyivät pikkuhiljaa pilvettömälle taivaalle. Ulkona oli vielä lämmin ja heppoinen tuuli huojutti puun latvoja. Kuului hiljaista pöllön huhuilua.

Askeleni olivat äänettömiä, höyhenen kevyitä. Kävelin paikkaan, jossa olin aina Harmaatähden kanssa tavannut. Emme me voisi keskellä leirin aukiota olla. Harmaatähden tummanharmaa hahmo piirtyi vasten taivasta, hänen karvansa hohtivat hopeisia ja silmät välkehtivät tämän katsoessa taivaan tähtiä. Loikin tämän luokse nelipuille. Neljä Suurta puuta kohosivat kohti taivasta, kohti tähtiklaania. "No, mitä tekisimme," Harmaatähti kysyi, kääntämättä katsettaan taivaasta. "En tiedä," vastasin lapojani kohauttaen.

Siinä me vain istuskelimme, katsoimme taivasta hiljaisuuden keskellä. Nojauduin kolli vasten, ja painoin pääni tämän turkkiin. Tunsin tämän hengityksen päälaellani, kun hän alkoi sukia vaaleanharmaata turkkiani. Halusin että aika pysähtyisi, tämä hetki voisi kestää ikuisesti. Vain minä ja kissa jota rakastin. Kuitenkin syvällä sisimmässäni tiesin, että tämä on väärin. Minulla ei saisi olla kumppania.

Aamun ensimmäisten säteiden osuessa silmiini, haukottelin makeasti ja katsoin vieressäni tuhisevaa Harmaatähteä. Kolli oli kietoutunut ympärilleni nukkuessani. "Harmaatähti," Kuiskasin ja tökkäsin nenälläni kollin poskea. "Mitä," Tämä mumisi unisena ja haukotteli. "Meidän on palattava leiriin ennen kuin joku huomaa, että olemme kadonneet," nau'uin ja nousin seisomaan. Raajani olivat jäykät ja jouduin venyttelemään niitä tovin. Siinä ajassa Harmaatähti oli sukinut sotkuisen turkkinsa ja odotti nyt minua.

//Suurinosa luvuista on siis Valkon näkökulmasta, mutta muutamat luvut ovat jonkun toisen näkökulmasta