Siivillä ajan [I] VALMIS

Luku 15

Aamu valkeni kosteana ja masentavan harmaana, ilma oli viileä ja tuulinen. Valkotassu heräsi aikaisin, ja huomasi että Sulkakarva oli palannut leiriin yön aikana. Naaras istui jo odottamassa häntä sisäänkäynnin kohdilla. "Anteeksi kovasti eilisestä," Valkotassu naukui heti saapuessaan mestarinsa luokse. "Ei se mitään," Varapäällikkö huokaisi ja vilkaisi aukiota, aamu oli jälleen aikainen ja harva oli hereillä. "Jatkamme vielä tänään saalistus harjoituksia, ja huomenna pääset Kiurutassun kanssa harjoittelemaan taistelua," Mestari naukui lähtien ohjaamaan oppilastaan metsään.
|
Vesipisarat tipahtelivat alas maahan, ja imeytyivät maaperään. Lehdet kahisivat hiljaa toisiaan vasten, märät lehdet tarttuivat Valkotassun tassuihin. "Olemme nyt suurella vuorivaahteralla. Useimmiten harjoittelemme täällä kiipeämistä, ja sen myötä oravien saalistamista. Osaatko kiipeillä?" Sulkakarva kysyi kun saapui oppilaansa kanssa suuren vaahteran luokse. "Jonkin verran varmaankin," Valkotassu naukui vaitonaisena ja katsoi korkeaa puuta. "No näytä minulle mitä osaat," Varapäällikkö haastoi oppilaan ja lähti kiipeämään puuta ylöspäin. Jonkin näköinen kisa! Tämän Valkotassu voittaisi. Naaras loikkasi vasten isoa puuta ja työnsi kyntensä sen pintaan. Puunrunkoa pitkin kiipeäminen oli ihan erilaista, kuin kiipeily kiipeilypuilla kaksijalkalassa. Oppilas kuitenkin hoksasi nopeasti hyvän tavan edetä ylemmäs ja lähti kiipeämään vikkelästi ylöspäin puuta. Sulkakarva odotti häntä jo paksulla oksalla istuskellen ja väisti oppilaansa tieltä, tämän lässähtäessä istumaan. "Hyvin kiivetty, harva oppilas osaa kiivetä noin hyvin ensimmäisellä kerralla," hopeanharmaa naaras kehui oppilastaan, kuitenkaan tekemättä katsekontaktia. "Kiitos," Valkotassu mumisi ja katsoi alas, he olivat hirmuisen korkealla! "Nyt vaikeampi osa, alas kiipeäminen," Sulkakarva naukui ja odotti, että Valkotassu menisi edeltä. Oppilas huokaisi ja nosti katseensa ylös, hän ei todellakaan katsoisi alas. Hitaasti, mutta varmasti Valkotassu laskeutui alas maahan ja huokaisi helpotuksesta tuntiessaan taas maan jalkojensa alla.