Siivillä ajan [I] VALMIS

Luku 30

"Käytä enemmän voimaa senkin Hiirenaivo!" Mustaturkkinen naaras ärisi ja potkaisi Valkotassua naamaan. "Hyökkää jo, ole nopea," Tuulitähti jatkoi komentelua ja väisti kaikki Valkotassun iskut. Päällikkö hyökkäsi oppilaansa kimppuun ja painoi tuon maahan. Kaksikko oli ihan kaksin, kukaan ei ollut näkemässä. "Olet ihan toivoton tapaus," Tuulitähti murahti ja astui taaksepäin. "En tykkää tuhlata aikaani toivottomiin tapauksiin," naaras jatkoi ja virnisti, kun Valkotassu kompuroi pystyyn "Ei! Minä voin todistaa olevani hyvä, anna minun vain näyttää," oppilas naukui. "Siinä tapauksessa…" Tuulisydän paljasti kyntensä ja kääntyi ympäri, syöksähtäen mustavalkoista kissaa kohti. Valkotassu väisti ja onnistui raapaisemaan mestarinsa kylkeä. Saman tien päällikkö kääntyi ja onnistui vetämään valkotassulta jalat alta. Oppilas sihahti kivusta haavoissaan, mutta niistä huolimatta nousi seisomaan ja hyökkäsi Tuulitähden kimppuun. Naaras käytti oppimiaan liikkeitä ja iski hampaansa mestarinsa niskaan. Vanhempi kissa sähähti ja kierähti ympäri, lytäten Valkotassun alleen. "Hyvä yritys, mutta ei tarpeeksi hyvä," Mustaturkkinen naaras ärähti ja oli jo valmiina iskemään kyntensä Valkotassuun, mutta tuo olikin kadonnut näkyvistä. "Mit-" Tuulitähti ei ehtinyt reagoimaan kun Valkotassu pääsi hänen vatsansa alle ja iski siihen terävät kyntensä, saaden mestarinsa ulvaisemaan kivusta. Tuulitähti menetti hallintansa ja iski nyt täydellä voimalla. Valkotassu yritti väistää voimakkaita tassuja mutta terävät kynnet osuivat hänen kasvoihinsa ja sokaisivat näön verellä. Kun hän vihdoin pystyi avaamaan silmänsä, hän oli jäänyt Tuulitähden alle joka tuijotti häntä meripihkanvärisillä silmillä. "Varmista että tulet huomenna," Tuo vain murisi ja lähti. Valkotassu ähkäisi kun yritti nousta seisomaan ja sävähti kirveleviä haavoja, jotka vuosivat verta mutaiselle maalle.