Siivillä ajan [I] VALMIS

Luku 21

Valkotassu tuijotti kuvajaistaan väreilevän lammen pinnalla. Lehdet tippuivat hiljalleen puista ja lensivät tuulen mukana muualle.
Kissat olivat valvoneet Sulkakarvan ruumiin rinnalla viimeyön, kaikki olivat ihmetelleet nuoren varapäällikön kohtaloa. Kuka voisi tehdä niin? Paikalla ei ollut ollut ketun tai mäyrän lemua, ei myöskään mahdollisen tunkeilijan lemua. Valkotassu oli varma, että tappaja oli ollut joku heidän omassa klaanissaan, ja hän aikoisi vielä selvittää sen.
Nuori oppilas oli lähtenyt jo auringonnousun aikaan metsään yksin, ei ketään tuntunut kiinnostavan ja he antoivat oppilaalle aikaa miettiä. Olihan kyseessä hänen mestarinsa. Puumatassu oli yrittänyt lohduttaa ystäväänsä Korppitassun kanssa, kuitenkin epäonnistuen.
Valkotassu ei voinut lopettaa sen ajattelua, kuinka huonosti hän oli käyttäytynyt nyt kuollutta mestariaan kohtaan, ja vielä silloin kun näki tuon viimeisen kerran. ^"Kuka tuollaista ketunläjää haluaisi totella?"^ sanat kaikuivat naaraan päässä. Nyt häntä kadutti että oli sanonut niin, kadutti ihan kauheasti.