Siivillä ajan [I] VALMIS

Luku 31

"Älä töni Tuhkapentu!" Huuto sai Valkotassun heräämään hätkähtäen. Hän huomasi että Tuulitähden tekemät haavat eivät olleet kadonneet. Vuoto oli sentään loppunut, mutta kipeät ne edelleen olivat. Puumatassun peti oli kylmä, joten kolli oli herännyt jo aikoja sitten. "Valkotassu," Pesän suulle ilmestyi hahmo. Oppilas tunnisti sen heti mestarikseen oranssihtavan turkin perusteella. "Olenko taas myöhässä harjoituksista," Valkotassu kysyi ja nousi seisomaan, kuitenkin lysähtäen takaisin makuulle ähkäisten. Haavat sattuivat joka kerta kun hän liikkui vähänkin. "Et harjoittele tänään," Aurinkosiipi huokaisi. "Huomasin haavat. Korppitassu kävi tutkimassa ne sillä välin kun nukuit ja sanoi että et voi harjoitella päivään pariin," tuo kertoi ja vilkaisi taakseen.  "Leijonanharja ja Pulunlaulu haluavat että tulet heidän juttusilleen kun ehdit," Hän naukui vielä ja kääntyi sitten kannoillaan, astellen pois. Valkotassu huokaisi ja painoi päänsä sammalille, mitä ihmettä hän kertoisi varapäällikölle ja parantajalle? Hän oli luvannut Tuulitähdelle, että ei kertoisi heidän harjoituksistaan! Sehän voisi tehdä muut kateellisiksi, tai he yrittäisivät estää sen. Pesän suusta näki hieman aukiolle ja naaras näki, että aukiota peitti kevyt lumikerros. Lunta ei ollut satanut paljoa, mutta jonkin verran.