Siivillä ajan [I] VALMIS

Ensinäytös

Taivas oli pimeä, lukuun ottamatta pieniä tähtiä jotka pilvien takaa pilkistelivät. Kuun valo ei läpäissyt paksuja pilviä, joista hiljalleen satoi pieniä lumihiutaleita. Yö oli hiljainen, ei kuulunut talitiaisten hiljaista viserrystä, ei tuulen huminaa, ei kaksijalkalassa olevan koiran haukuntaa. Yö oli täydellisen hiljainen, ja aamulla maata peittäisi kylmä, tassujen alla rätisevä kuurakerros.

Myrskyklaanin päällikkö, Harmaatähti, asteli hiljaisin askelin aukiolle. Hän ei saanut unta, myöskään parantaja, Pulunlaulu, ei saanut unta. Päällikön ja Parantajan katse kohtasivat, he hymyilivät hieman toisilleen. Molempien hymy oli kuitenkin väkinäinen. Tässä päivässä ei ollut ollut mitään hymyiltävää.
"Lehtikato on alkamaisillaan," Harmaatähti huokaisi kun Pulunlaulu asteli hänen luokseen vaaleanharmaat karvat himmeässä Tähtien valossa kiiltäen.
"Ensilumi tulee aikaisemmin kuin koskaan," päällikkö jatkoi ja istuutui katsomaan taivasta.
"Niin," Pulunlaulu huokaisi ja istuutui päällikkönsä viereen. "Toivottavasti Tähtiklaani suo meille turvaa ja suojelee meitä lävitse lehtikadon," parantaja sanoi ja katsoi varjojen täyttämää leiriä.

Tuli pitkä hiljaisuus, kaksikko katseli taivasta, heidän kuumat hengityksensä nousivat höyrynä ilmaan.
"Kuulin että Siirappikukka on kipeänä," Harmaatähti sanoi, rikkoen hiljaisuuden. Pulunlaulu huokaisi, hänen silmissään paistoi huoli. "Hänellä on imetettävänään kolme omaa pentua ja Kuuralinnun pentu," parantaja kertoi. "Hänellä on kuumetta ja todella kova yskä, lisäksi hän ei pysty syömään, minkä takia maitoa ei tule tarpeeksi," hän jatkoi ja käänsi katseensa Harmaatähteen joka luimisti korviaan Kuuralinnun nimen kuultuaan. Harmaatähti pidätteli kyyneliään, ne kuitenkin valuivat hänen poskilleen ja tipahtelivat maahan.
"Kuuralintu oli todella hyvä kissa, ja varmasti todella hyvä kumppani," parantaja kuiskasi päällikölle lohduttavaan sävyyn, hän nojautui vasten tämän kylkeä ja yritti lohduttaa murtunutta päällikköä. "Hän oli ihanin kissa jonka olen koskaan tuntenut, hän ei ansainnut sitä kohtaloa," Harmaatähti sanoi hiljaa, ääni väristen. Pulunlaulu katsoi päällikköään säälien, ja kurkotti koskettamaan tämän poskea nenällään.
"Sinun pitää nyt keskittyä huolehtimaan Puumapennusta, sinun pitää kasvattaa hänestä hyvä myrskyklaanin soturi," parantaja maukui, Harmaatähti hymyili hieman.
"Niin minä kasvatankin," kolli lupasi ja käänsi katseensa Pulunlauluun. "En tiedä mitä tekisin ilman sinua," päällikkö kehräsi ja antoi naaraan nojata itseensä. Pulunlaulu vain pysyi hiljaa ja sulki silmänsä.

Harmaatähti avasi silmänsä pesässään. Ulkoa paistoi kirkas auringonvalo. Hänen vieressään istui Pulunlaulu, joka suki päällikön turkkia. "Huomenta," Harmaatähti mumisi ja haukotteli makeasti. "Huomenta," Pulunlaulu kehräsi ja väistyi hieman kun päällikkö nousi istumaan, venytteli leveitä lapojaan. Harmaatähti kuuli ulkoa puhetta, ja arveli että oli nukkunut myöhään. "Minun pitää nyt mennä, mutta oli mukavaa nukkua jonkun kanssa yö," parantaja naukui hiljaa ja nousi seisomaan.
"Olet tervetullut koska vain," Harmaatähti lupasi ja katseli keltaisilla silmillään, kuinka Pulunlaulu asteli ulos hänen pesästään. Päällikkö huokaisi ja hieraisi korvaansa. Hän käänsi katseensa maahan, ja näki valkoisen höyhenen, joka oli puoliksi musta. "Mistä tämä tänne tuli?" hän mumisi ja tarttui siihen hännällään. Samassa hän näki silmissään tiikeriraidallisen turkin jota pitkin valui verta, se katosi ja tilalle tuli kasa kissojen ruumiita. Päällikkö hätkähti ja katsoi ihmeissään ympärilleen, näky oli kadonnut, niin myös höyhen.

(HUOM! Nämä osat on kirjoitettu kauan aikaa sitten, ja olen melkovarmasti korjaillut joitakin julkaistessani ig:seen. Jossakin siis saattaa olla kirjoitusvirheitä. Tyylini kirjoittaa on muuttunut paljon siitä mitä se tässä on, mutten ruvennut muuttamaan mitään.)