Siivillä ajan [I] VALMIS

Luku 5 (osat 1 & 2)

(osa 1)

Valko sätki pedillään. Hän näki unta, jossa jahtasi sitä metsäkissaa, jonka oli tavannut muutamia viikkoja sitten metsän reunalla, ja melkein tullut kynityksi. Naaras halusi vastauksia kymmeniin kysymyksiinsä, voisikohan hänkin elää metsässä? Oliko metsässä paljonkin kissoja? Mitä kissa oli tarkoittanut 'heidän reviirillään'?

"Valko! Herätys unikeko!" Musta huudahti pihalta. Valko hätkähti hereille, ja huomasi että oli raapinut petiään. Naaras nousi hieman hengästyneenä seisomaan, hän räpytteli silmiään hämmentyneenä kunnes tajusi taas olevansa turvallisessa kodissaan. "Valko!" Musta kutsui uudelleen. "Tullaan!" Valko huusi takaisin. Naaras käveli vesikuppinsa luokse, ja kumartui litkimään siitä raikasta ja kylmää vettä, omistaja oli vaihtanut sen aamulla ennen lähtöään. "VALKO!" Musta huusi ulkona. "Ei tarvitse herättää koko naapurustoamme!" Valko huusi ja lopetti juomisensa. Naaras loikkasi ikkunalaudalle ja loikkasi alas pihan pehmeälle nurmikolle. "Vihdoin sinä heräsit!" Musta naukui aidalta. "Mikä nyt on niin tärkeää, että pitää herättää koko kylä?" Valko kysyi närkästyneenä ja venytteli selkäänsä väristen. "En minä nyt koko kylää herättänyt," Musta tokaisi. Kollin musta turkki värjääntyy keltaiseksi tämän istuessa auringonpaisteessa. "No mitä asiaa?" Valko kysyi ja loikkasi aidalle. "No kuule sisko, olet aivan pian puolivuotias! Kuvittele nyt, puolivuotias!" Musta naukui ja kehräsi hieman. "Entä sitten?" Valko kysyi kulmiaan kohottaen. "No katsos kun minulla ei ole kokoajan aikaa suojella pikkusiskoani, joten aion opettaa sinulle Taisteluliikkeitä," Musta naukui ja läimäytti häntänsä Valkon suulle ennen kuin naaras ehti sanoa mitään. "Sitten kun osaat taistella, voit jopa liikkua kylillä ihan yksiksesi," Musta naukui itsekseen nyökytellen. Valkon ilme kirkastui, voisiko hän viimein mennä metsään? "Mutta ei et saa mennä metsään," Musta naukui tyynesti, kuin lukien sisarensa ajatukset. Valko tuhahti hieman kiukkuisena, "Aha," hän mumisi.

Musta ja Valko loikkasivat metsän puolelle aitaa. "Harjoitellaan tässä, tässä on tarpeeksi tilaa," Musta naukui ja silmäili metsää. "Älä mene liian lähelle metsää kuitenkaan," kolli lisäsi. Nuorempi kissa katseli metsää ja sen varjoja, tarkkailikohan joku heitä nytkin? Varpusen poikaset pitivät kovaa meteliä läheisessä puussa, niiden emo, tai isä, toi niille ruokaa ja yllättäen poikaset hiljenivät. "Valko?" Musta huokaisi. Valko ei ollut edes huomannut, että ei ollut kuunnellut Mustan selitystä ja oli vain tuijottelut omissa maailmoissaan metsää. "Niin siis mitä?" naaras kysyi ja heilautti pitkää häntäänsä. "Sanoin, että ensiksi voimme harjoitella hyppyä. Menet ensiksi kyyryyn, ponnista takajaloillasi niin kovaa kuin pystyt ja loikkaat suoraan päälleni. Onko selvä?" kolli kysyi hieman närkästyneenä siitä, että häntä ei kuunneltu. "Joo," Valko mumisi. Naaras kyyristyi, hänen katseensa kiinnittyi hänen veljeensä, joka vain istuskeli tyynesti paikoillaan. Valko oli hetken paikoillaan, hän kokosi kaikki voimansa ja loikkasi ylös. Musta hätkähti, hän ei selvästi ollut olettanut että Valko hyppäisi niin voimalla. Naaras syöksyi suoraan veljeään päin, ja työnsi tämän kumoon. "Oho! Oletpa sinä voimakas!" Musta naurahti ja työnsi siskonsa päältään. Valko hymähti hieman, pientä ylpeyttäkin hän tunsi. "Noniin, tee tuo uudestaan, mutta tällä kertaa yritän väistää," Musta naukui nyökäten rohkaisevasti.

{Luku 5}
(osa 2)

Linnut visersivät pitkin päivää. Aurinko lämmitti talojen kattoja ja asfalttiteitä. Lokit kaakattivat kaukaisuudessa kauheita laulujaan. Tuuli kahisutti vihreitä lehtiä. Valko syöksyi jo viidettä kertaa Mustaa kohti, mutta oli liian hidas ja kolli väisti. "Vielä uudestaan," Musta komensi. Valko pakotti itsensä olemaan huohottamatta, kyllä hän vielä jaksaisi. Naaras kyyristyi jälleen, ja lukitsi katseensa tällä kertaa mustan liikkuvaan häntään. Hän kokosi jälleen kaikki voimansa, ja syöksähti isolla loikalla kohti Mustaa. Naaras onnistui vihdoin, ja Musta kaatui maahan. "Hyvin tehty. Nyt harjoitellaan sellaista… potkua takajaloilla. Minä tykkään kutsua sitä liikettä takapotkuksi, mutta Kutsu miksi haluat," Musta naukui noustessaan seisomaan. Valko istuutui hetkeksi aidan tarjoamaan varjoon, ja kyynteli korvat pystyssä ympärillään kuuluvia ääniä. Kaukaisuudessa hän kuuli koiran haukuntaa, metsästä kuului monien lintujen ääniä, ihmisten mölinääkin hän kuuli jostain lähistöltä. "Noniin. Takapotkulla, voit yllättää vastustajan, joka on sinun takana. Sinun pitää ottaa vastustajan etäisyys tarkasti huomioon ja sitten vain potkaiset vastustajaa kuonoon," Musta naukui. "Okei," Valko naukui ja nousi jälleen seisomaan. "Potkaiset vain minua, kyllä minä sen kestän," Musta naukui. "Ilomielin," Valko naurahti, hänen veljensä pyöräytti silmiään huvittuneena. Naaras käänsi selkänsä mustalle, ja potkaisi tätä kuonoon. "Ei edes paha," Musta naukui haastavasti. "Ai ei vai?" Valko naukui valmiina taistoon. Nuorempi kissa teki äkkiliikkeen, hän kierähti ja luiskahti Mustan vatsan alle, potkaisten tätä vatsaan takajaloillaan. Kolli ynähti ja loikkasi ilmaan. Siinä ajassa, kun Musta sai tasapainonsa takaisin, Valko oli noussut seisomaan ja katsoi nyt veljeään haastavasti. "Vai että kerjää sinä taistelua? Mustasurma hyökkää!" Musta ulvoi ja syöksyi kohti siskoaan. "Valkoinen Enkeli pelastaa tämän maailman pahalta Mustaltasurmalta!" Valko huusi ja väisti veljensä. Naaras otti kiinni kollin hännästä, ja kiskoi. "Voi eij, ei häntääni," Musta aneli mutta potkaisikin siskoaan takajaloillaan. Valko murahti ja irroitti hännästä. "Ompa häntäsi pahan makuinen," naaras valitti eikä huomannut mustaa, joka syöksyi jo häntä kohti. Musta kumosi sisarensa, ja painoi maahan. "Mustasurma voittaa!" kolli ulvoi voitonriemuisena. "Kiitos, kiitos, kiitos," Tämä naukui itsekseen ja kumarsi kuin yleisölle. "Phah," Valko tuhahti ja potkaisi veljensä päältään. "Olisin voittanut ihan helposti, mutta annoin vain armoa," naaras naukui ja loikkasi aidalle. "Aivan varmasti," Musta tuhahti ja loikkasi sisarensa viereen aidalle.
|
"Onko jano?" kolli kysyi. "No tietenkin on! Täällähän on yhtä kuuma kuin uunissa," Valko valitti ja katseli taivasta, pilvetön sininen taivas paahtavan kuuman auringon kera. "No," Musta mumisi ja katsoi metsää. "Tiedän yhden joen, metsässä. Se on tässä lähellä, joten voisimme ehkä…" kolli mumisi. "Mennä metsään!" Valko hihkaisi innostuneena ja nousi seisomaan, melkein hypäten ulos turkistaan. "Niin. Mutta vain sillä ehdolla, että pysyt kokoajan perässäni, etkä lähde yhtään mihinkään 'tutkiskelemaan' tai muutakaan. Tottelet jokaista käskyäni, onko selvä? Jopa jos käsken sinun juosta pakoon?" Valko kysyi ja katsoi vakavana valkoa. "Joo joo. Voidaanko jo mennä?" naaras kysyi innoissaan. "Hyvä on, mennään," kolli huokaisi ja yhdessä he loikkasivat alas aidalta, lähtien seuraamaan metsänrajaa.