Siivillä ajan [I] VALMIS

Luku 24

"Keskity Valkotassu!" Aurinkosiipi ärähti turhautuneena. Valkotassu nousi seisomaan. "Et edes yritä oppia pystylukkoa," oppilaan mestari moitti. Valkotassu oli hiljaa ja mulkoili kollia, tuon kärsivällisyys loppui aivan liian nopeasti Valkotassun makuun. "Mikä on," Aurinkosiipi murahti ja asteli oppilaansa eteen. "Ei, mikään," Valkotassu valehteli. "Mietitkö edelleen Sulkakarvaa?" Aurinkosiipi päätteli. "No mieti," Valkotassu tiuskaisi ja katseli jalkojaan. "Kuule, tiedän, että on kurjaa menettää kissa josta pitää, mutta lehtikato lähenee ja klaani tarvitsee kaikki kissansa pysyäkseen hengissä. Emme tarvitse lisäsuita ruokittavaksi, joten sinun on opittava taistelemaan ja saalistamaan," Aurinkosiipi huokaisi ja pakottautui rauhoittumaan. Valkotassu katseli maahan pudonneita lehtiä ja kuivia puita. Lehtikato tosiaan läheni päivä päivältä. "Tiedän, anteeksi," Valkotassu naukui ja käänsi sinisten silmiensä katseen takaisin Aurinkosiipeen. "Anteeksi ei täytä vatsaa eikä tee sinusta hyvää taisteliaa. Harjoitellaan nyt uusiksi tätä liikettä," Aurinkosiipi naukui totisena. Valkotassu nyökkäsi ja seurasi mestarinsa opetusta.