Siivillä ajan [I] VALMIS

Luku 19

Taivas oli tumma, pilvien peittämä, sateinen ja sadepisarat heikensivät näkökenttää. Se kuitenkin tarjosi jonkinnäköistä suojaa, kukaan ei haistaisi mitään täällä rankkasateen jälkeen. "Missä he viipyvät, en halua seisoa täällä sateessa koko päivää," klaanitoverini ärähti. Keltaraidallinen kolli vieressäni pyöräytti silmiään; "Kyllä he vielä tulevat," tämä vakuutteli. "Miksi Konnatähti lähetti juuri meidät, olisin mielelläni jäänyt lämpimään pesään," ruskeaturkkinen kolli jatkoi valittamista. "Kuonot umpeen kaikki, teidät kuullaan tämän rankkasateen läpi myrskyklaanin leiriin saakka. Meidän pitää olla huomaamattomia," tiuskaisin. Silloin kuulin heikkoja askelien ääniä sateen lävitse ja katselin ympärilleni hämärässä. Kaislojen seasta kuului rapinaa ja paljastin heti kynteni valmiina siihen, että joku syöksyisi suoraan kimppuumme. Sen sijaan haistoin ällöttävän, liiankin tutun, kalan tuoksun joka vain voimistui. "Kaskas, rakkaat ystävämmehän ne täällä," Vaaleanharmaa kolli naukui astellen heikkoon valoon, niin että kykenin juuri ja juuri näkemään hänen pimeässä hohtavat jäänsiniset silmät ja harmaajuovallisen turkin. "Emme ole ystäviä," tokaisi tylysti ja nousin seisomaan, kaislojen seasta asteli muutama muu kissa jotka näyttivät harmostuneilta. "Hyväksyttekö sopimuksen?" Kysyin silmiäni siristäen. Ei mennyt kauaa, ehkä muutama silmänräpäys, kun vaaleanharmaa kolli vastasi myöntävästi. "Jokiklaani hyväksyy sopimuksen, mutta haluamme sitten myös oman osamme," kolli naukui matalalla äänellä, näin hänen virneensä pimeässäkin. "Kaikki ajallaan," takanani oleva soturi ärähti, olin juuri ollut sanomassa samaa. "Mikä on tilanne?" Kysyin tiedustellen, mitä Jokiklaani tietää. "Eipä oikeastaan mitään, Tuuliklaani toipuu edelleen hyökkäyksestä ja olemme nähneet enemmän heidän partioitaan rajoilla. Suunnitelman pitäisi siis edetä hyvin," jäänsiniset silmät hehkuen kolli vastasi hieman välinpitämättömään sävyyn. Vaivoin kuulin hänen äänensä rankkasateen takia, turkkini oli liimautunut vasten turkkiani. "Entä Myrskyklaani?" Kysyin epäileväisenä ja tuijotin kollia. Tämä vain haukotteli eikä näyttänyt välittävän kaatosateesta. "En tiedä vielä. Mikäli liittolaisemme siellä osaavat hoitaa hommansa, heillä on muutakin tekemistä kuin Tuuliklaanin auttaminen," Vaaleanharmaa kolli naukui ja vilkaisi taivasta. "Aikamme alkaa loppua," joku jokiklaanilaisista supatti tuon kollin takana. Hän kuuli tuon ja nyökkäsi, lähes huokaisin helpotuksesta kun Kokoontuminen oli loppumassa. "Näemme seuraavan kerran täydenkuun aikaan," jokiklaanilainen naukui virnuillen ja kääntyi, kadoten varjoihin toverinsa perässään. "Voimmeko nyt palata takaisin leiriin?" Ruskeaturkkinen kolli marisi takanani ja pudisteli turkkiaan. Nyökkäytin päätäni, en haluaisi olla enään hetkeäkään tuolla kaatosateessa.