Siivillä ajan [I] VALMIS

Luku 27

~ Puumatassun nk ~

"Hyvä Valkotassu! Hienosti loikattu," Aurinkosiipi kannusti oppilastaan. Kierähtin selälleni ja ravistelin hiekan sekä pikkukivet pois turkistani. Valkotassu röyhisteli ylpeänä rintaansa edessäni ja virnuili minulle haastavasti. "Käytä kokoasi Puumatassu," Mestarini Leijonanharja ohjeisti. Olin kamppaillut Valkotassua vastaan jo varmaan kolme kertaa, ja jokaisella kerralla olin h älä vinnyt. Miten se edes oli mahdollista, Valkotassu oli todella taitava!
Kyyristyin katsomaan Valkotassua ja odotin tuon tekevän ensimmäisen liikkeen. Naaras syöksähti minua kohti ja päätin tällä kertaa syöksyä häntä vastaan. Ketterämpi ja pienempi naaras huomasi aikeeni nopeasti ja livahti alleni, tehden iskun vatsaani. Ähkäisin, onneksi hän ei sentään käyttänyt kynsiään. Käännyin niin nopeasti kun vain pystyin, en siis kovinkaan nopeasti, mutta onnistuin torjumaan hänen iskunsa joka oli tähdätty häntääni. Sain tilaisuuteni, nousin takajaloilleni, se oli iso riski otettavaksi, ja läimäisi isolla tassullani ystävääni suoraan kuonoon. Valkotassu sähähti ja peruutti muutaman askeleen, hieroen nenäänsä. "Kuonoon sait," Hekotin enkä ehtinyt reagoida kun Valkotassu teki heti uuden hyökkäyksen, tällä kertaa sellaisen mitä minulle ei ollut opetettu. Viholliseni otti vauhtia läheisestä kivestä ja syöksyi minua kohti salamannopeudella. Olin juuri väistämässä, kun Valkotassu osui rintaani ja kieräytti minut ympäri. Potkin jaloillani ties minne ja pian makasin maassa, Valkotassu päälläni ja naaras piti tassujaan kurkullani. "Hävisit, taas," Valkotassu kikatti. Punastuin korviani myöten, ai että olin ihastunut hänen ihanaan nauruunsa ja kauniisiin sinisiin silmiin. "Hyvää työtä molemmat. Vielä kerran," Aurinkosiipi naukui ja nyökkäsi meille. En ollut huomannut paikalle saapunutta Korppitassua, joka katseli Valkotassua hymyillen. Murahdin mielessäni, en halunnut tuota rääpälettä taas häiritsemään Valkotassua ja Minua.
|
Makasin hengästyneenä maassa ja katsoin Valkotassua, joka oli hävinnyt minulle viimeisessä ottelussa. Naaras ei ollut edes yrittänyt voittaa, se oli yhtä kuin hän olisi luovuttanut. "Voitit," Valkotassu naukui hymyillen. "Annoit armoa," Tuhahdin ja nousin seisomaan. "Ehkä vähän," Valkotassu naurahti ja nousi seisomaan tomuja turkistaan ravistellen. "Älä ikinä, anna armoa taistelussa," Aurinkosiipi moitti oppilastaan mutta näytti kuitenkin olevan hyväntuulinen ja ylpeä oppilaastaan. "Hyvin tehty molemmat," Leijonanharja kehui luokseni astellen. "Mistä oikein olet oppinut liikkeesi? Käytit yhdessä vaiheessa tuuliklaanilaisten taisteluliikkeitä?" Aurinkosiipi uteli ystävältäni ja höristin korviani, tuuliklaanin taisteluliikkeitä? Valkotassu näytti hieman säikähtäneeltä ja kohautti äkkiä olkiaan. "En tiedä, olen oppinut ne kai itse," Naaras tokaisi ja vilkaisi Korppitassua, joka meitä kohti asteli. "Kumpa minä osaisin taistella yhtä hyvin kuin te!" Parantajaoppilas naukui pirteänä. Pyöräytin silmiäni ja tuhahdin hieman. "Palataan nyt leiriin, te kaksi ansaitsette lepoa. Metsästetään hieman matkalla, pieni lisäriista tuskin on haitaksi," Leijonanharja maukui ja kuuraista maata. "Mennäänkö kahdestaan?" Kysyin äkkiä Valkotassulta, joka nyökkäsi. "Sopii," Naaras vastasi. "Voinko tulla kanssanne?" Korppitassu tunkeutui väliimme ja katsoi Valkotassua. "Tietenkin!" Valkotassu kehräsi, murahdin mustasukkaisena ja kiukkuisena. "Me menemme edeltä," Aurinkosiipi naukui ja vilkaisi oppilaita nenäänsä niiskauttaen ja lähtien pois Leijonanharja perässään. Astelin Valkotassun viereen ja lähdin tuon vierellä kävelemään olispäin Aurinkokivistä, kohti leiriä. Korppitassu asteli naaraan toisella puolella ympärilleen katsellen. Pääsimme pian eräänalaiselle aukiolle, ja totesimme että voisimme metsästää siinä hetken. Kun Valkotassu oli lähtenyt metsästämään, käännyin katsomaan Korppitassua tuimana. "Voitko jättää meidät rauhaan?" tiuskaisin. Korppitassu luimisti korviaan kiukkuisena. "Hän ei ole sinun," parantaja murisi. "Hän ei halua sinua, enkä minä halua sinua tunkeilemaan seuraamme," Murisin. Aukio oli hiljainen ja vain toivoin että Valkotassu ei kyennyt kuulemaan meitä, tai kukaan muukaan. "Mistä sinä sen muka tiedät, haluaako hän olla minun kanssani vai ei? Olemme ystäviä, etkö sinä voi estää sitä!" Korppitassu huusi. "Minä-" olin juuri huutamassa kun Valkotassun pää ilmestyi vatukkapensaan takaa. "Mitä te täällä riitelette?" Naaras kysyi ihmeissään ja tiputti saalistamansa oravan maahan. "Emme mitään," Korppitassu vastasi heti ja mulkaisi tätä. "Palataan leiriin ennen kuin tulee pimeää," Nau'uin ja lähdin ensimmäisenä kohti leiriä, ja hymyilin tyytyväisenä kun Valkotassu loikki heti vierelleni.