Siivillä ajan [I] VALMIS

Luku 7 (osat 1-3)

(osa 1)
Syvä hiljaisuus, tukahduttava pimeys. Veden virta painoi Valkoa vain pohjaa kohti, vesi valtasi nuoren kissan ruumiin, ei ollut mitään mahdollisuuksia selvitä. Näkisikö Valko Mustaa enään koskaan? Kaikki oli Valkon syytä! Hänen ei olisi pitänyt metsästää sitä hiirtä, heidän ei alunperinkään olisi pitänyt tulla metsään! Nyt he molemmat vain kuolevat hukkumalla tähän typerään jokeen…
|
Seuraava asia, minkä Valko muistaa oli se, että hän makasi jossakin oudossa luolassa, jonkin tapaisessa pesässä. Koska oli hämärää, oli joko ilta tai varhainen yö. Varmaankin varhainen yö, sillä pesän ulkopuolelta kuului vaimeita pöllön ääniä ja heinäsirkkojen sirkutusta. Valko yskäisi, häntä heikotti ja oli kylmä. Hän oli varmaankin vilustunut, vaikka joen vesi olikin lämmintä ja oli kesä. Pesässä tuoksui voimakkaasti kitkerät tai hyvän tuoksuiset kasvit ja pedit oli tehty pehmeistä sammalista.
|
Ulkoa kuului vaimeaa muminaa. Valko katsoi ympärilleen. Ensinnäkin, missä ihmeessä hän oli, toiseksi, oliko siellä muita? Ja kolmanneksi, missä Musta?! Vaimeat äänet kovenivat ja Valko sai niistä heikosti selvää. "Te siis pelastitte kotikisun joesta?" matala ääni kysyi. Terävämpi naaraalle kuuluva ääni vastasi, "Niin, niitä oli kaksi". "Kaksi? Minä näin vain yhden," matala ääni maukui. "Saimme vain toisen ongittua joesta. Toinen kissoista ajelehti virran mukana Jokiklaanin puolelle," naaras vastasi. ^Mikä Jokiklaani? Kummallinen nimi^ Valko tuumi ja painoi päänsä sammalille, esittäen nukkuvaa, mutta kuunteli kuitenkin. "Vai niin, tiedätkö missä Pulunlaulu on? Ai tuolta hän tulee," matala kollin ääni maukui. Kolmas ääni liittyi keskusteluun, se oli kirkas naaraan ääni. "Iltaa Harmaatähti ja Sulkakarva," uusin kissa naukui. ^Outoja nimiä^ Valko tuhahti mielessään. "Iltaa Pulunlaulu, mikä on sen… kotikisun tilanne?" kysyi kolli, varmaankin se 'Harmaatähti'. "Hän on hieman vilustunut, ja nukkuu varmaankin vielä, mutta voi varmaan kertoa tarinansa jo huomenna," varmaankin Pulunlaulu niminen naaras vastasi. "Minä vain ajattelin, että se on se kissa josta sinulle mainitsin Pulunlaulu," kolli mumisi. " tuosta kotikisusta?" Sulkakarva kysyi varovaisesti. "Niin, olen…" Kolli naukui, mutta äänet hiljenivät niin, että Valko ei kyennyt enään kuulemaan heitä. Naaras huokaisi hiljaa ja käpertyi tiukaksi mytyksi, hänen turkkinsa oli vielä kostea ja hyvin takkuinen, mutta juuri nyt Valko ei jaksanut, eikä halunnut, sukia turkkiaan.

{Luku 7}
(osa 2)

Valko ei saanut unta, vaimea kissojen puheen mumina, pöllön huhuilu, sirkkojen siritys ja lehtien kahina piti naaraan hereillä. Vilustuneena oleminen ja märkä turkki ei auttanut asiaa yhtään. Tassujen askeleet kertoivat, että joku oli tulossa pesään, jossa Valko makasi hieman peloissaan. Edelleen hän mietti, missä ihmeessä oli ja miksi? Mitä sen jälkeen oli tapahtunut, kun hän oli vajonnut joen syvyyksiin ja siihen tukahduttavaan pimeyteen?
|
Vaaleanharmaa naaraskissa asteli sisälle, tällä oli kauniit ja lempeät vihreät silmät. Valko sulki äkkiä silmänsä, esitti nukkuvansa ja toivoi, että kissa ei hyökkäisi. Hän kuuli, kuinka vieras kissa asteli hänen ohitseen  ja johonkin paikkaan, mistä kantautui voimakas yrttien tuoksu. Valko uskals avata silmänsä, ja katsoi silmät isoina ympärilleen. Sydän rinnassa pamppaillen, hän käänsi päätän ja näki jälleen sen vieraan kissan. "Huomenta. Tai pikemminkin öitä," vieras naaras naukui lempeästi, tämän ääni oli pehmeä ja toi Valkolle hieman mieleen emon. Valko tuijotti silmiään räpäyttämättä tätä vierasta kissaa, ei edes räpäyttänyt silmäänsä. "Tiedän, olet varmasti todella hämilläsi, mutta ei tarvitse pelätä. Olet täällä turvassa ja minä vastaan kaikkiin kysymyksiisi jos vain pystyn," naaras naukui, hän istuutui Valkon eteen ja tiputti myös muutaman kukan lehden näköisen asian hänen eteensä.

{Luku 7}
(osa 3)

"Minä olen Pulunlaulu, Myrskyklaanin parantaja," ystävällinen naaras aloitti. Valko rentoutui hieman, tuo ystävällinen naaras vaikutti oikeasti todella mukavalta. "Olen Valko," nuorempi naaras naukui ja uskals liikkua hieman. "Mukava tavata," Pulunlaulu naukui, hänen vihreät silmänsä säihkyivät pienessä kuunvalossa, joka ulkoa näkyi. "Mikä on Myrskyklaani, ja mikä on Parantaja?" Valko uskalsi kysyä ja nousi hiljaa istumaan. "No, onko sinulle koskaan kerrottu metsässä asuvista kissoista?" Pulunlaulu kysyi, Valko mietiskeli hetken. "Veljeni kertoi kyllä joskus, kun olin pentu, jotain kissoista, jotka asuvat metsässä. Hän kertoi myös että Tiikerin isä oli jostain… klaanista?" Valko naukui. "Ja siis Tiikeri on isäni," Valko lisäsi, kun huomasi Pulunlaulun katsovan häntä odottaen lisää. "No, täällä metsässä asuu paljon kissoja. Me olemme jakautuneet neljään klaaniin. Myrskyklaani, eli klaani johon minä kuulun, joka asuu lähinnä metsässä, tässä lähellä kaksijalkalaa. Jokiklaani, joen toisella puolella asuva klaani, jonka reviirillä on paljon jokia ja puroja. Varjoklaani, ukkospolun toisella puolella soisella alueella asuva klaani ja Tuuliklaani, joka asuu lähinnä nummilla toisella puolella metsää," Pulunlaulu selitti. Valko kuunteli hämillään, mutta myös haltioituneena.

Valko tuntui olonsa rennoksi Pulunlaulun seurassa ja kyseli tältä kysymyksiä. "Tiedätkö mitä tapahtui joella? Missä veljeni on? Se 'toinen kissa'," Valko naukui. Pulunlaulu huokaisi, pudisti päätään. "En tiedä paljoakaan, myöhäinen iltapartio näki sinut ja… Veljesi joessa ja onnistuivat saamaan sinut sieltä pois. Sinut tuotiin tänne leiriin ja niin. Tässä sitä ollaan, olit tajuttomana jonkin aikaa," Pulunlaulu naukui ja nousi seisomaan, jättäen huomiotta viimeisen kysymyksen. "Missä veljeni siis on?" Valko kysyi, hän alkoi jo pelätä pahinta. Pulunlaulu oli hiljaa, hetken päästä hän vain työnsi tuomansa rehut nuoremman kissan eteen, ja naukui "Nuku nyt," lähtien sitten ulos pesästä. Valko katsoi tämän perään, miksei parantaja voinut vastata hänen kysymykseensä? Mitä niin salattavaa siinä oli? Valko murahti ja kumartui nuuhkimaan rehuja, jotka hänen jalkojensa juuressa olivat. "Yäk," naaras tuhahti ja jätti ne siihen, käpertyen sammalien päälle ja yritti nukkua. Tuntui kuluvan ikuisuus, kunnes naaras vajosi levottomaan uneen.