Siivillä ajan [I] VALMIS

Luku 22

~ Korppitassun nk ~

Keskipäivän aurinko valaisi hennosti aukion, jolla suurinosa myrskyklaanin kissoista makoili vaihtamassa kieliä tai syömässä. He olivat siivonneet aukiolle sataneita lehtiä sivuun, pois tieltä. Kuivuneet lehdet rasahtelivat jalkojeni alla, kun astelin ulos parantajan pesästä.
"Toisitko minullekin jotakin syötävää," Pulunlaulu huikkasi perääni, murahdin vaimeasti vastaukseksi.
Astelin hiljaa kohti riistakasaa. Tunnelma aukiolla oli haikea. Leijonanharja, Aurinkosiipi, Käkisuu ja Ilveskukka vaihtoivat kieliä piikkihernepensaan juurella ja keskustelivat keskenään. Klaaninvanhimmat loikoilivat pesänsä lähettyvillä ja söivät oppilaiden tuomia ruokia. Kiurutassu ja ystävänsä Myrkkytassu sekä Murattitassu kuiskuttelivat jotakin toisilleen oppilaiden pesän liepeillä. Kiinnitin eniten huomiota Tiikerinsilmään, joka keskusteli vakavan näköisenä Ohdaketurkin ja Jyväturkin kanssa, vilkuillen muita.
Harmaatähti ei ollut vielä nimittänyt uutta varapäällikköä, vaikka soturilain mukaan uusin varapäällikkö pitäisi nimittää ennen seuraavaa kuunnousua. Ehkä hän tarvitsi aikaa miettimiseen?
|
Kuulin sisäänkäynniltä oksien kahinaa ja laskin tuoresaaliskasasta ottamani kaksi oravaa parantajan pesän eteen. Näin Valkotassun Valko-mustan turkin ja nostin korvani pystyyn. Tuo nuori oppilas näytti haikealta astellessaan leiriin ja suuntasi leirin reunalle. Tuo rojahti maahan ja tarkkaili leiriä, tutkivalla katseella. Päätin ottaa oravani, toisen jättäisin Pulunlaululle, ja suuntasin ystäväni luokse. "Onko nälkä?" Kysyin tuon viereen istuttuani ja oravan laskettuani. Valkotassu vain pudisti päätään ja katseli aukiota. Työnsin kuitenkin oravani hänen eteensä ja naaras vilautti kiitollisen katseen minulle.
|
Vaihdoimme hetken kieliä Valkotassun kanssa, kun Puumatassu asteli sisälle leiriin. Kolli ryntäsi heti luoksemme ja tunki minun sekä Valkotassun väliin. "Hei! Varo vähän!" Tiuskaisin kun tukeva kolli astui hännälleni edes vilkaisematta minuun. "Onko kaikki hyvin?" Puumatassu kysyi ystävältään, joka pyöräytti silmiään. "Mitä veikkaat?" Naaras kysyi ja työnsi puoliksi syödyn oravan sivuun. "Kyllä sinä tokenet," Puumatassu kehräsi puskien nuoremman oppilaan lapaa. Tuhahdin halveksuen, tuo ärsyttävä kolli tunki aina minun ja Valkotassun väliin. "Minä taidan häipyä," Murahdin mulkaisten Puumatassua, joka ei edes vilkaissut suuntaani. Suuntasin ripein askelin aterioivan Pulunlaulun luokse enkä edes vilkaissut taakseni, mutta tiesin että Valkotassu katsoi lähtöäni.