Siivillä ajan [I] VALMIS

Luku 3

Seuraavana päivänä, Musta lähti tapaamaan jotain ystäväänsä ja tämä pakotti Valkon Saran luokse, koska ei luottanut siihen, että nuori naaras pysyisi kotona. Saran talo oli pieni, mutta todella kotoisa ja siellä oli paljon paikkoja joissa kiipeillä… Ja nukkua. Ihan kuin Sara muka kiipeilisi, Valko ajatteli heti kiipeilypuut nähtyään. Ystävällinen Sara esitteli talonsa Valkolle, ja antoi tämän jopa juoda maidostaan. Valkon omistaja harvoin tarjoili kissoilleen maitoa, ja silloin harvoin kun tämä niin teki, oli Musta juonut lähes kaiken.

Valko loikkasi sohvalle, jolla Saran omistaja makoili. Tämä katseli kirkasta ruutua, jossa olevat kuvat vaihtelivat ja liikkuivat. Sara oli toisessa huoneessa syömässä, joten Valko päätti astella tämän omistajan luokse rapsutuksia toivoen, hän kehräsi äänekkäästi. Ihminen hymähti hieman ja rapsutti naarasta, päästellen suustaan samalla lässyttäviä ääniä. "Olisit nyt vain hiljaa," Valko mumisi itsekseen ja kävi makuulle ihmisen päälle, tämä mumisi taas jotain ja jatkoi kissan silittämistä. "Se pitää sinusta," Saran ääni sai nuoren naaraan hätkähtämään. Tiineyden takia Sara oli 'pyöreämpi' kuin ennen, joka tosin oli ihan normaalia. Tämä könysi itsensä pedilleen ja asettui makuulle. "Tiedätkö koska Musta tulee takaisin?" Valko kysyi, hän piti äänensä mahdollisimman vakaana. Naaras päästi kurkustaan pientä hyrinää, kun saran omistaja jatkoi hänen silittämistään. "En tiedä, ennen auringonlaskua varmaankin," Sara vastasi lempeään ääneen. Ihme, että hän pystyi sietämään Valkon tapaista töykeää riiviötä, ja olemaan niin ystävällinen. "Jaa," Valko mumisi ja heilautti korviaan. Kumpa Musta tulisi pian.