Siivillä ajan [I] VALMIS

Luku 17

Lehtisateen aika koitti. Lehdet värjääntyivät kellertäviksi ja oranssihtaviksi, pudoten sitten maahan. Yöt olivat kylmiä ja oli usein pakkasta. Päivät olivat viileitä ja tuulisia, lisäksi monina päivinä satoi. Valkotassu oli ollut oppilaana reilun kuun verran, ja elämä klaanissa alkoi olemaan rankkempaa. Kiurutassu oli saanut Myrkkytassun puolelleen, ja he yhdessä olivat ilkeitä oppilaalle, jota he kotikisuksi kutsuvat.
|
"Valkotassu!" Varapäällikön ääni kutsui. "No mitä?" Juuri hiirensä syönyt Valkotassu murahti ja nuoli huulensa puhtaiksi. "Menet Tiikerinsilmän johtamaan rajapartioon Puumatassun, Terälehden, Silkkikukan ja Mäntymetsän kanssa," Varapäällikkö naukui hieman hämmentyneenä oppilaansa tylyydestä. "Aha," Valkotassu mumisi ja nousi seisomaan. "Mikä nyt on?" Sulkakarva kysyi ja esti oppilaan lähdön. "Mitä se sinua kiinnostaa?" Valkotassu tiuskaisi ja mulkoili mestariaan. "Haluan tietää, miksi sinä olet niin töykeä. Sinun kuuluisi kunnioittaa mestariasi sekä varapäällikköäsi, ja minä käsken sinua lopettamaan olemasta tuollainen," Varapäällikkö naukui napakasti, hänellä alkoi menemään hermot. "Kuka tuollaista ketunläjää haluaisi totella?" Valkotassu ärähti ja kiersi mestarinsa. Hän olisi liemessä kun sanoi noin, mutta juuri nyt häntä ei jaksanut kiinnostaa. Oppilas jätti mestarinsa taakseen ja loikki partion luokse, joka häntä odotti. Sulkakarva huokaisi ja lähti itse lähtevän metsästyspartion mukaan.
||
Rajapartio partioi lähellä ukkospolkua. Sää oli aika kurja, tihkusadetta ja kevyttä tuulta. "Terälehti, voisitko johtaa partiota hetken aikaa Nelipuille päin, käyn katsomassa yhtä asiaa," Tiikerinsilmä naukui yllättäen. "Hyvä on," Terälehti naukui kulmiaan kurtistaen, ja otti johtopaikan. Tiikerinsilmä erkaantui partiosta, ja katosi saniais pöheikön taakse. "Mihinköhän hän menee," Valkotassu murahti  ja katseli kookkaan kollin perään. "Vain Tähtiklaani tietää," Puumatassu naukui ja tuuppasi hidastelevaa Valkotassu eteenpäin. Puumatassu oli tänään Oudon vaitonainen, mutta Valkotassu ei vaivautunut kyselemään tältä mitään. "Eikös huomenna ole puolikuu?" Silkkikukka yritti luoda keskustelua, tylsistyneenä hiljaisuuteen. "On," Mäntymetsä vastasi ja katseli ympärilleen. "Eli parantajat menevät siihen heidän kokoontumiseen," Puumatassu totesi. "Niin menevät, mutta Pulunlaulu sanoi pyytävänsä Korppitassua jäämään, sillä Onnipentu on sairaana," Terälehti naukui selvästi huolestuneena ystävänsä Hallalehden pennusta. "Okei," Puumatassu murahti ja katseli hiljaa ympärilleen. "Näettekö te saman kuin minä?" Mäntymetsä kysyi ja pysähtyi, saaden Valkotassun melkein törmäämään häneen. "Mitä?" Valkotassu sähähti ja peruutti, kääntäen katseensa samaan suuntaan kuin Mäntymetsä. Heitä kohti juoksi kissa, laiha ja nopea, varmaan Tuuliklaanilainen. "Mihin matka, Kanijuoksu," Terälehti naukui ihmeissään. "Tarvitsemme apua! Varjoklaani hyökkäsi leiriimme!" naaras huusi ja pysähtyi ruoholla ja kuolleilla lehdillä liukuen. "Miksi ihmeessä?" Silkkikukka naukuiihmeissään. "En tiedä, mutta tarvitsemme apua!" Tuuliklaanilainen naukui hädissään. "Valkotassu, mene leiriin kertomaan Harmaatähdelle ja pyydä lähettämään apupartio," Terälehti naukui napakasti. "Me tulemme nyt, näytä tietä," Hän lisäsi. Kanijuoksu kääntyi kannoillaan ja lähti juoksemaan takaisin kohti Tuuliklaanin reviiriä, Myrskyklaanilaiset mukanaan. Valkotassu tunsi sydämensä pamppailun ja syöksyi kohti metsää, juosten kohti leiriä. Hänen pitäisi olla nopea.

Metsä vikisi Valkotassun silmissä hänen juostessa kohti leiriä. Olisi oltava nopea, ja toivottava että Harmaatähti on leirissä.
|
Valkotassu syöksähti leiriin kulkevan tunnelin lävitse ja siitä aukiolle. Paikalla olevat kissat käänsivät ihmeissään katseensa häneen. "Varjoklaani hyökkäsi tuuliklaanin leiriin, ja Tuuliklaanilaiset tarvitsevat apua," oppilas ulvaisi. Myrskyklaanin kissat hämmentyivät ja alkoivat supattaa jotain toisilleen. "Harmaatähti tai Sulkakarva eivät ole leirissä," Leijonanharja ilmoitti ja asteli Valkotassun luokse. "Tuuliklaani tarvitsee apua," Valkotassu toisti. Leijonanharja silmäili aukiota ja nyökkäsi. "Juovaturkki, Ilveskukka, Jyväturkki ja Murattitassu, te jäätte vartioimaan leiriä. Muut tulkaa mukaan, meidän on mentävä nopeasti. Jyväturkki, jos Harmaatähti tai Sulkakarva tulevat leiriin kerro heille heti tilanteesta," kolli määräsi ja kääntyi, lähtien ulos leiristä myrskyklaanin kissat mukanaan.
|
Valkotassu juoksi muiden perässä, väsyneenä, mutta valmiina taistelemaan. Tämä olisi hänen ensimmäinen taistelunsa, eikä hän aikoisi perääntyä. Kiurutassu ja Myrkkytassu juoksivat aivan hänen edessään. Nuorin kissa, eli siis Valkotassu, pysyi vaivoin muiden perässä kun he loikkivat ylitse puunrunkojen ja purojen, pysähtymättä lainkaan. Kun vihdoin he pääsivät nummille, kova tuuli yllätti Valkotassun. Miten nummilla pystyi elämään, kun siellä tuuli näin kauheasti! Joukko hidastui, mutta ei lakannut juoksemista ja syöksyi kohti Tuuliklaanin leiriä. Kivun täyteläiset huudot ja rääkäisyt halkoivat ilmaa, kaikuen ilmassa hetken aikaa.

Myrskyklaanin partio saapui paikalle, Tuuliklaanin leiriin. Aukiolla oli täysi kaaos, varjoklaanilaisia, tuuliklaanilaisia ja Myrskyklaanilaisia sekaisin. Kun muut myrskyklaanilaiset syöksyivät pelottomasti taistoon, Valkotassu jähmettyi paikoilleen. Hän ei pystynyt liikkumaan, vain tuijottamaan verilöylyä. Rääkäisyt ja huudot saivat hänen korvansa sattumaan, tämä oli kauheaa. Valkotassu näki ystävänsä Puumatassun kamppailemassa soturia vastaan hurjalla voimalla ja rohkeudella. Jokin törmäsi naaraaseen ja kaatoi tämän kumoon. Hämmentynyt ja pelästynyt Valkotassu paljasti kyntensä ja sohi niillä ympäriinsä. Jokin painoi käpälänsä naaraan kurkulle ja sai tämän kähisemään, haukkomaan henkeä. "Myrskyklaanin ei olisi kuulunut osallistua tähän taistoon, tämä on Tuuliklaanin ja Varjoklaanin välinen asia," ääni kuului yllättäen Tuuliklaanilaiselle, ei Varjoklaanilaiselle. "Päästä irti!" Valkotassu kähisi paniikissa, kun ei saanut happea. Naaras näki päällään kilpikonnakuvioinen kollin, hän muisti tämän nimen. Viiriäistassu. Pikkuhiljaa Valkotassun silmissä alkoi sumeta, eikä hän nähnyt kunnolla eteensä. Yhtäkkiä paino katosi hänen päältään, ja hän pääsi haukkomaan happea. "Älä enään ikinä koske häneen!" Puumatassun raivokas ääni huusi. Valkotassu kääntyi ja näki Puumatassun raatelemassa paljon nuorempaa oppilasta raivostunut ilme kasvoillaan. Viiriäistassu yritti peloissaan päästä suuren kollin otteesta irti, ja kiljui Peloissaan. "Puumatassu, anna olla. Emme ole tappelemassa Tuuliklaanilaisia vastaan," Valkotassu yski ja nousi seisomaan. Myrskyklaanin kolli oppilas potkaisi Tuuliklaanilaisen päin leirin seinämää ja ärähti tälle vielä, kääntäen sitten katseensa ystäväänsä. "Oletko kunnossa, sattuiko?" kolli kyseli huolissaan. "Kunnossa ollaan," Valkotassu yskäisi ja vilkaisi aukiota. Yhä useampi Varjoklaanilainen pakeni paikalta, he eivät pärjänneet kahdelle klaanille.

Taistelu alkoi hiljalleen loppua. Lähes kaikki varjoklaanilaiset olivat paenneet tuuliklaanin tuulisesta leiristä, paitsi päällikkö, varapäällikkö ja muutama soturi ja oppilas. Valkotassu kamppaili erään oppilaan kanssa, ja potki tätä naamaan. Täplikäs vaaleanruskea naaras oppilas yritti parhaansa mukaan väistellä ketterämmän oppilaan kanssa, mutta kun kamppailuun liittyi Tuuliklaanin oppilas Peukaloistassu, pötki varjoklaanilainen pakoon. "Kiitos," taistelusta väsynyt Valkotassu naukui tuuliklaanilaiselle ja etsi katseellaan ystäväänsä Puumatassua. Kaikki olivat väsyneitä, varsinkin Tuuliklaanilaiset, jotka olisivat kärsineet kovan tappion ilman Myrskyklaania. Aukio oli verinen ja karvatupsuja lenteli siellä sun täällä, aukio hiljeni ja vain Konnatähti sekä Pohjoisviima olivat jäljellä. "Kuinka kehtaatte hyökätä meidän leiriimme!" Perhotähden kivahdus sai jokaikisen kissan kääntämään katseensa päälliköihin. Myrskyklaanin apupartio kerääntyi tiiviiksi porukaksi, ja Valkotassu hiipi ystävänsä Puumatassun luokse. "Kova tappelu, olisin niin halunnut että olisimme voineet jatkaa hetken," Kolli supatti ja silmäili päälliköitä, kuten kaikki muutkin. "Sitenniin," Konnatähti murisi, mutta oli varuillaan mitä sanoisi, olihan hän kahden vihollisklaanin piirittämänä. "Vie kissasi pois reviiriltäni, äläkä enään näytä naamaasi täälläpäin. Tuuliklaani ei ikinä unohda tätä!" Perhotähti sihisi, tämän häntä viuhtoi kimmastuneena. Harmaat pilvet peittivät taivasta ja tummenivat pikkuhiljaa, valmiina satamaan. "Oletko kunnossa?" Valkotassu kysyi hiljaa Puumatassulta ja katsoi tämän haavoja, jotkut olivat todella syviä. "Eipä tässä mitään," kolli naukui rintaansa röyhistellen. Kun Konnatähti oli lähtenyt Pohjoisviima perässään, käänsivät Tuuliklaanilaiset katseensa Myrskyklaanilaisiin. "Kai Harmaatähti tietää, että Tuuliklaani ei tarvitse apua," Varapäällikkö Ohrahäntä tokaisi. Puumatassu päästi murahduksen syvältä kurkustaan, Valkotassu ei voinut olla näkemättä tämän silmissä halua taistella jälleen. "Ohrahäntä," Perhotähti vilkaisi varapäällikköään antaen tälle äänettömän viestin olla hiljaa. "Voitte palata omalle reviirillenne, kertokaa Harmaatähdelle kiitokseni," tuuliklaanin päällikkö naukui joukon selvälle johtajalle eli Leijonanharjalle. Kun muut alkoivat lähteä, Valkotassu etsi nopeasti katseellaan Mustikkatassua, huomaten tämän aukion laidalla kantamassa yrttejä. Naaraiden katseet kohtasivat hetkeksi, Mustikkatassu silmissä kimmelsi jokin, viha, inho, helpotus? Ken tietää.