Siivillä ajan [I] VALMIS

Luku 23

Valkotassu käpertyi pedilleen haikeana. Ulkona ujelsi kylmä tuuli joka välillä tunkeutui myös sisälle oppilaiden pesään. Kiurutassu, Myrkkytassu ja Murattitassu olivat kaikki käpertyneet vierekkäisille pedeille ja tuhisivat jo täydessä unessa. Puumatassu oli joutunut lähtemään myöhäiseen partioon kokoontumisen jälkeen. Niin… Harmaatähti oli nimittänyt uuden varapäällikön, Leijonanharjan. Se ei kylläkään tullut kenellekään yllätyksenä, Leijonanharja oli yksi kokeneimpia ja viisaimpia klaanin sotureista ja varmasti hyvä varapäällikkö. Lisäksi Valkotassu oli saanut uuden mestarin, Aurinkosiiven. Valkotassu sulki siniset silmänsä ja kuunteli tuulen ujellusta. Pian nuori oppilas vajosi levottomaan uneen.
|
Naaras heräsi pimeässä ja sumuisessa metsässä. Hän näki vain varjoja, synkkiä varjoja, kaikkialla. Oksan rasahdus sai Valkotassun kääntymään ympäri, ja näkemään solakan mustaturkkisen naaraan. "Tervehdys nuorukainen," Muukalainen tervehti meripihkanväriset silmät leiskuen. "Kuka olet ja mitä haluat minusta?" Valkotassu vaati heti tietää. "Olen Tuulitähti, enkä halua sinusta mitään," Mustaturkkinen naaras kertoi pienenpieni virne naamallaan. "Missä olen?" Valkotassu kysyi ympärilleen katsellen. "Olet Tähtiklaanissa kulta, ja minä tarjoan sinulle mahdollisuuden tulla paremmaksi," Tuulitähti naukui astellen lähemmäs. "Paremmaksi missä?" Oppilas ihmetteli. "Parempi taistelija tietenkin," Tuulitähti tuhahti. "Enpä tiedä," Valkotassu mumisi ja katseli tassujaan. "Mieti nyt. Sinusta voisi tulla mahtavin soturi mitä ikinä klaaneissa on nähty. Parempi kuin kukaan klaanissasi, saisit kunnioitusta, eikä kukaan enään välittäisi siitä että olit ennen kotikisu," Tuulitähti murisi ja asteli lähemmäs. Valkotassu sulatteli asiaa mielessään, ja kunnianhimo sai hänen päänsä sekaisin. "Voisitko todella tehdä minusta paremman kuin kukaan muu?" Oppilas varmisti. Kun Tähtiklaanilainen nyökkäsi, Valkotassu nyökkäsi hänkin. "Hyvä on," Oppilas hyväksyi tarjouksen, tietämättä mihin se johtaisi. "Sinun on kuitenkin luvatta pari asiaa ennen kuin voimme aloittaa," Tuulitähti maukui ja alkoi kiertelemään nuorempaa kissaa. "Lupaa minulle, että olet uskollinen vain ja ainoastaan Myrskyklaanille," Mustaturkkinen naaras murisi. "Lupaan," Valkotassu lupautui, varmana. "Lupaa myös, että et kerro tapaamisistamme KENELLEKÄÄN," Tuulitähti sähisi. "Lupaan," Valkotassu vastasi vilpittömästi. "Hyvä," Tuulitähti veti syvään henkeä ja katseli varjoista metsää. "Tapaamme huomenna yöllä uudestaan, ja silloin aloitamme harjoittelun. Varmista että olet paikalla," Tuulisydän maukui ja asteli pois, varjoihin joihin kukaan ei nähnyt. Valkotassu hätkähti hereille, nähden ympärillään tutut oppilaiden pesän seinämät. Puumatassu tuhisi tyytyväisenä hänen vieressään. Tuona yönä Valkotassu ei saanut kunnolla unta, hän mietti vain Tuulitähteä ja tulevia harjoituksia…