Maailmassa jossa kaikki on hyvin
tarinani kuvin lauluin kerrottiin.
Linnun lailla lensin taivaisiin
siellä kultalattioilla tanssittiin,
ja minä nauroin,
kuin olisin lapsi jälleen kerran,
ja minä nauroin,
kuin hetken verran
olisin vapaa.
Ei kuolemassa ole vapautta,
eikä maailmassa enää kaipuuta,
kun kotimaahani meren yli astelin
minä olin lintu,
minä olin enkeli,
totuudessani maailman valtias.
Tanssin kultakengät jalassani.
Tahtia lyö hopeinen tamburiini.
Maailmassa jossa kaikki on hyvin
taivaan autiudessa vaiti lentelin.
Minä olin vapaa lentämään,
minä olin henkäys joka jäljelle jää
jälkeen suudelman.
Minä olin harmaa aamun nousu,
minä olin ajan viisarin loputon juoksu.
Siivet oli kudottu valosta ilon päivien,
kasvot maalattu väreillä muistohetkien
lehdestä leikatuilla valokuvilla.
Niin minä olin
ja tulen aina olemaan
vielä jälkeen päivien
joina tuli maahan sataa saa
maailmassa jossa kaikki on jälleen hyvin.
YOU ARE READING
Kuparijumala
PoetryKuparijumala on ihmisten herra, hienovaraisesti luotu mysteeri, eikä taikuri koskaan paljasta salaisuuksiaan. Kirjoittamani runot käsittelevät elämää, ihmisyyttä, kuolemaa ja tätä maailmaa: niitä on sekä vuosien takaa että eiliseltä, niin riemullis...
