Lumi sulaa ja tippuu ja putoamme
alas ja alas ja alas.
Sillalta voi nähdä maailman muuttuneen,
kuin musta vesi alapuolella väreilee.
Joutsenet laulavat ja tuuli soi.
Maailma on puolikas.
Järvenrannassa kasvaa kaislikko
ja satakymmenen koivua.
Tanssi tanssi kadotettu maa.
Taivas on maidonvalkea,
nurinpäin vihreät veneet rannalla.
Tuulenpesä.
Vaijerit kohoavat taivaaseen.
Tuulikello soi kuin kotiin palaava sielu.
Järven ylitse lentää
joutsenpari.
YOU ARE READING
Kuparijumala
PoetryKuparijumala on ihmisten herra, hienovaraisesti luotu mysteeri, eikä taikuri koskaan paljasta salaisuuksiaan. Kirjoittamani runot käsittelevät elämää, ihmisyyttä, kuolemaa ja tätä maailmaa: niitä on sekä vuosien takaa että eiliseltä, niin riemullis...
