Ollapa heliumpallo
nousta tuulen mukana
niin hetken kirkkaana.
Ihmisen matka äidin käsiltä hautaan
on kärsimyksen valssi
on toinen
niin kauniskasvoinen
meillä ei ole jumalaa.
Osatapa lentää
pääskysen lailla
laella taivaankannen lokin lailla.
Mitä on sielu
mitä meistä jäljelle jää
mitä mikään merkitsee?
huudan ääneen
en saata käsittää.
Tuskasta punotut ovat elämäni päivät
jotka sattumalta sain
sattumasta syntynyt
sattumalta luodun Esplanaadin puiston
keskellä istuva lokinpoika
rääpäle.
YOU ARE READING
Kuparijumala
PoetryKuparijumala on ihmisten herra, hienovaraisesti luotu mysteeri, eikä taikuri koskaan paljasta salaisuuksiaan. Kirjoittamani runot käsittelevät elämää, ihmisyyttä, kuolemaa ja tätä maailmaa: niitä on sekä vuosien takaa että eiliseltä, niin riemullis...
