Se kysyi, onko mulla vapaudenkaipuuta,
kun piirrän kuvistöihin lintuja?
Olisin halunnut vastata:
vapaus on propagandaa,
hallitus koulutus turhaa toivoa antaa,
vaikka pysäyttää ei sillä voi
todellista joukkoitsemurhaa,
ja siitä huolimatta vain
harteitani kohauttain
sivuutin kysymyksen.
Ei ääneen saa lausua
kieroutunutta totuutta,
joka pääsi sisällä velloo.
Katso vaikka kelloo!
Vältä katsekontakti!
Punainen viisari!
Puoli kolme aika kerrassaan matelee,
kuka täällä muka mitään aattelee?
Hikarin, urheilusankarin ja tulevan narkkarin
unelmat täällä murenee.
Kyl linnut on symbooli,
symbooli vapaudenkaipuulle
ja vähän myös muulle.
Pääskyt ovat kuolleiden sieluja,
mustarastas merkitsee lapsuuteni loppua.
Onko yhä toivoa?
paremmasta tulevasta,
vai lentääkö varpusen lailla seinään
koko elämä merkityksettömyydessään?
Onko sulla vapaudenkaipuuta?
Niin!
sä hiljainen poika,
ainainen altavastaaja,
haluaisitko säkin olla todellinen
onnellinen
hetken.
Ootko sä kuvitelmissasi
filmitähti tai yksinvaltias diktaattori?
Kaipaatko säkin vapautta,
linnunpoika?
YOU ARE READING
Kuparijumala
PoetryKuparijumala on ihmisten herra, hienovaraisesti luotu mysteeri, eikä taikuri koskaan paljasta salaisuuksiaan. Kirjoittamani runot käsittelevät elämää, ihmisyyttä, kuolemaa ja tätä maailmaa: niitä on sekä vuosien takaa että eiliseltä, niin riemullis...
