Maailmankaikkeudella on kasvot miljoonat,
joista vain yksi on ihminen.
Kaiken mitta, melkein jumala, sielutta
lähes täydellinen.
Muutama virhe on pinnassa kauneuden:
keskitysleiri, kansanmurha, nimetön joukkohauta.
Siinä näkee historian loistokkuuden,
kun maalia naamaan; peitellään ruhjeita. Jumalauta!
Hei! virheistä me opittiin,
moraalin tietouden ylimmälle piirille kavuttiin.
Hei! kun ei ihan mene nappiin,
suistuu valtio politiikka ihmisoikeus lujaa helvettiin.
Aborttilaki, homofobia,
taas poltettiin oikeustalossa yksi noita.
Toteutuuko uusi kansanmurha?
Entä kolmas maailmansota?
Ei täällä uskota enää mihinkään
saatikka sitten järkipuheeseen.
Uutiskuvissa sota runtelee nähdään nälkää;
mitä väliä osuuhan se johonkuhun toiseen.
Täydellinen sananvapaus,
eihän toisten mielipiteitä saa rajoittaa.
Sanat eivät voi olla vallankumous.
Nyökkään. Hitlerkin ensin puhui vaan.
YOU ARE READING
Kuparijumala
PoetryKuparijumala on ihmisten herra, hienovaraisesti luotu mysteeri, eikä taikuri koskaan paljasta salaisuuksiaan. Kirjoittamani runot käsittelevät elämää, ihmisyyttä, kuolemaa ja tätä maailmaa: niitä on sekä vuosien takaa että eiliseltä, niin riemullis...
