Hennossa kevätillassa linnut laulavat
sinfonioita kuolleille.
Kiskot sirittävät
tavarajunan ajaessa ohi.
Rastaat kylpivät järven rannassa
ja minä ripustin tänään linnunpöntön oksanhaaraan.
Samassa oksassa kerran on roikkunut
hirtetty mies,
hän oli varas
tai syyttömänä syytetty kukaties
mustuneen kätensä kohotti
kunniaa tehdäkseen
mustarastaalle laella säänpieksämän hautakiven.
Kai tiesi hänelle hautaa
ei kaiveta milloinkaan
sillä kiitti ja siivilleen nousi
kun köyden puukolla katkaisin.
Raiteita pitkin minäkin astelin
ruosteisena leiskuvaan päivänlaskuun
jäljessä hirtetyn
ja tanssin aina asti arkkuun
kuin rastas ainakin
parvessa hetkellä sinisen hämärän.
YOU ARE READING
Kuparijumala
PoetryKuparijumala on ihmisten herra, hienovaraisesti luotu mysteeri, eikä taikuri koskaan paljasta salaisuuksiaan. Kirjoittamani runot käsittelevät elämää, ihmisyyttä, kuolemaa ja tätä maailmaa: niitä on sekä vuosien takaa että eiliseltä, niin riemullis...
