Kuparijumala

Hei, sinä sortajain jumala,
maailmansielu, niiden polkija,
joilla ei ole mitään.
Ei mitään
uhrilahjaksi ahneudellesi.
Hei, sinä kieltäjä, pieksijä,
pelkääjä, hylkääjä,
älä jätä,
älä jätä meitä kun tarvitsemme,
kun meiltä viedään miljoonamme,
joilla emme tee mitään.
Ei mitään.

Kävelen kotiin miettien
millainen ihminen
rukoilee sellaista jumalaa,
toisten lautasilta tuhkatkin kaapivaa.
Lämmitetty talo,
sisällä sähkövalo,
juoksevaa vettä
kai tiedämme että
muualla kuollaan janoon
ja nälkään,
kun ei ole mitään.
Ei mitään.
Kiitos, kiitos, kiitos jumalani.
Tien vieressä lentää perhonen
vai lieneekö vain lehti
tuulessa kieppuen.

Täällä kaikki niin väärin jaetaan,
kaksi mulle ei mitään sulle lasketaan.
Älä anna rahaa kerjäläisille,
ne vain polttaa sen tupakkana taivaalle,
huumeita ja viinaa,
vaiko vain ruokaa perheelle?
Kolikko, metallinpalanen,
olenko enää ihminen,
kun kumarran kuparijumalalle.
Henki on euron arvoinen.
Turhaan kasvoton kerjää,
en näe mitään.
Ei mitään.

Tien vieressä lentää perhonen
vai lieneekö vain seteli,
sielu ihmisen.