Olo on vuoroin kamalan raskas
vuoroin keveä,
kuin olisin vain kupla
kohoava kohti taivaan sineä.
Korvissani soi ambulanssi
ja tiedän, että se on vain kuvitelma,
kaoottisten äänten tanssi.
Hätkähdän hereille,
olo on kuin leijuen
matkaisin tyhjässä tilassa,
tässä suuressa käytännönpilassa.
Tyhjällä bussipysäkillä
on harmaata.
Tyhjällä bussipysäkillä
tuntuu varmalta,
ettei missään ole muita.
Kotimatkaltani on kaadettu
muutamia tuttuja puita,
joiden yhä muistan tuulessa heiluvan,
huivin vihreän liehuvan
kaulassa yhdennentoista jälleensyntymäni.
On satanut vettä,
enkä tiedä että
milloin.
Istun ikkunassa päivin illoin,
kun tahtoisin vain nukahtaa
en unta saa,
mielessäni herrasmies neitoa tanssittaa
luumunvärisessä puvuntakissa.
YOU ARE READING
Kuparijumala
PoetryKuparijumala on ihmisten herra, hienovaraisesti luotu mysteeri, eikä taikuri koskaan paljasta salaisuuksiaan. Kirjoittamani runot käsittelevät elämää, ihmisyyttä, kuolemaa ja tätä maailmaa: niitä on sekä vuosien takaa että eiliseltä, niin riemullis...
